TEE

Se on syksy. 

Ja tee maistuu allekirjoittaneelle. 

Varsinkin, kun on näin upea teerasia, jonka Ane Tekemisen makua-blogista on värkännyt minulle, arvonnan voittajalle. Jee. Tuli rasian mukana muutakin mukavaa ja erittäin osuvasti valittua. Kiitos siitä, Ane. 

Kyllä taas tajusin, että kannattaa nuihin blogiarvontoihin osallistua. Aina joku voittaa. Joskus se joku voin olla jopa minä. Ou jee. Tai sinä. 

Ajattelin kyllä, josko tämä teerasia ei olisikaan teenpuruilla täytetty, vaan kaikella sillä pikkusälällä, jotka ajelehtii työpöytäni äärellä. Muistuttaisi katsojaansa, että tee hyvä ihminen käsilläsi sitä mitä osaat. TEE. Huomenna ompelen. Parit tilaukset. Vaikkapa Jasminen voimin. 

Kääk, alkoi hirvee vesisade. Autolla töihin. Ei ärsytä. 

Oi

elokuun ihanuutta. 

Ainakaan ei tarvitse miettiä, 

lähtisinkö tästä vaikkapa haaskaamaan. 

Riemukasta elokuuta ite kullekki. 

Keskiviikko

Se on jo viikko puolessa välissä. 

Töihin luvattiin pehmeää laskua. 

Mutta kappas, arki alkoikin rytinällä. 

Pidän siitä. 

Sillä mikä onkaan tylsempää, olla töissä tekemättä mitään. 

Sellaiseenhan voisi vallan tottua tylsistyä. 

Mukavaa Lahjan päivää. 

Telineet

Lomalla värkkäsin keväällä löytämistäni vanhoista parin euron löydöistä uutuuttaan hohkavat telineet. Heitin vanhat homeiset lastulevyt telineiden päältä vekeen, hioin telineistä ruosteet ja pesin renkaat kiiltäviksi. Sprayasin telineet kiiltävän mustiksi. Ostin kakskytä milliset koivuvanerit ja purkillisen mehiläisvahaa. Halusin vahan voimin säilyttää vanerin pinnan lähes muuttumattomana. 

No, eihän se sitten mennytkään kuin siellä kuuluisassa Strömsössä, jonka aihealueesta löytyy muuten mainiot facesivut, ihan vain välihuomautuksena. Vahasin siis vanerit ja niistä tuli suureksi harmikseni likaisen harmaat. Haisikin niin hunajalle, että pahaa teki. Elättelin vielä toiveita, että josko aamulla vahan kuivuttua olisivat kuin simsalabim kauniin koivun värisiä. Eivät olleet. Ja haju oli sietämätön koko varastossa. 

Kova tuuletus päälle, hiominen ja soitto isäpapalle, toisko jotain valkoista maalia töistä tullessaan. Toihan se, monenlaista. Maalasin kolmeen kertaan, ensin pohjamaalilla ja sit Empire kalustemaalilla. Hyvät niistä tuli. Vaikkakaan ei alkuperäisten visioiden mukaiset. Keksisipä vielä paikan noille. Miksi niitä onkaan kaksi, identtistä.

No, kun halavalla sai. 

Arki

Illalla posottelimme alaspäin sellaset kuussataaviiskytä kilometriä. Auto täynnä hyvää mieltä ja monenlaisten projektien tuotoksia. Aamupala maistui mainiolle uuden pöydän äärellä. 

Mitähän sitä kaupasta ostaisi. Itse pitäisi ruoka saada lautaselle. Olen ollut täysihoidossa. 

Mukava olla kotona. Aloittaa pikkuhiljaa arki. Loma teki hyvää. 

Sunnuntai-iloa

Auringosta ja riemusta, 

jalkapallosta ja potkulaudoista, 

kisoista ja jännityksestä, 

pärskeistä ja meriveden lämmöstä, 

tuoreista marjoista ja hyvästä suuhun pantavasta 

oli tämä päivä tehty. 

Unohtamatta kaiken kattavaa aurinkoa. 

Minä säästin vanhan turkkini. Kastelin nilkkani. 

Levy

Niinhän siinä sitten kävi, että ukkonen ja sade ylsi näillekin korkeuksille ja tietenkin juuri silloin, kun olimme innolla ja tarmon kera rupeamassa pöytälevyn kimppuun. Ei siinä sitten auttanut kuin ensin ihailla luonnon ihmeitä ja odottaa pilvien rientävän ohitse. No. Niinhän siinä sitten vielä kävi, ettei minun kovin tarvinnut tehdä levyn valmistumisen suhteen mitään. Mitä nyt pörrätä ja olla tekevinään. 

Ja niin, taistella vahva mielipide vastaan vahva mielipide ammattitaito. Voitte vaan kuvitella kumpi jyrää. Voin kertoa, että tähän asti olen kyllä saanut tahtoni läpi, josta olen riemuissani, mutta eräs levyn kannatin vielä hiertää tekijän ja minun välejä. Toinen, se vahvan mielipiteen omaava ei haluaisi levyn alle mitään tai korkeintaan yhden, kapean tukilevyn, mutta tämä eräs, joka omaa vahvan ja rautaisen ammattitaidon, tahtoisi tehdä oikean kehikon levyn alle. Tietenkin, sillä eihän pöytä ilman kehikkoa ole pöytä. Ai ei. Jatkan taistoa. Sillä onhan se nyt selvä, että jos levyn alle parkkeerattaisiin sellanen vaatimattomat kymmensenttisen leveyden omaava kehikko, niin eihän levy enää näyttäisi levyltä. Ilmavalta. Kevyeltä. Eihän. Jatkan siis taistoa, eiks jee. 

Maanantaina hion liimat pois ja vahaan reunat. Ai että. 

Huomenna mennään mökille. Se se vasta onkin ai että. 

Loppuviikosta toivon, että minä muutaminen laukkuineni ja jutussa esiintyvine levyineen selviäisin jollain keinolla kohti etelää, omaa kotia. Kellään vinkkejä. 

Mukavaa sunnuntaita!