Alli

Nurja päivä muuttui nauruksi.
Kun luin tän otsikon.
Kuinka pienestä voi tulla kauniimmalle tuulelle. Jihaa.

Eli mun variaatio kyseisestä otsikosta kuuluu:

Oi kaikki Allit. Mahtavaa nimppari-iltaa! T.Kaima

Haaste

itselleni.

Valmistan loppuun kaikki silmieni tasolla / läheisyydessä olevat (ne, joita ei tarvitse erikseen penkoa) keskeneräiset työt. Tällä viikolla. Näin ollen tämän viikon vapaa-ajat tiedän mitä teen. Virkkaan, päättelen, hion, maalaan, ompelen jne. Kaik ovat viimeistä silausta vaille jääneet. Kun inspis on jo laantunut tai uus inspis odottanut. Se on sellasta. Omata sellaset kädet. Ja sellane mieli. Pääkoppa.

Toki muutkin saa tarttua tähän haasteeseen. Tokkopa kenelläkään tällasia pinoja keskeneräisiä töitä kuitenkaan on. Mut yhdenkin voi tehdä loppuun. Ja olla onnellinen. Oivikin totes jotenki, et ei jätä mitään huonojakaan juttuja kesken. Mä ehkä nyt opein siltä ja en jätä enää mäkään. Auts. Ainakin nyt teen kaiken valmiiks.

Hahaa, yhden sain jo valmiiks. Kaverin tälle tyynylle.

Nyt meen hiomaan loppuun tuolini. Mul on jo ihan sellaset uolevinurmimaiset hauikset. Tiiätte. Hiomisen ansiosta. Wuhuu. Ei tartte salilla käydä. Nii.

Helyä kaulaan

Joku joskus tuumannut et mä omistan erikoisia koruja. Ja että mä pidän kans niitä. Ihan pokkana. Ne eivät siis ole vain korurasian täytettä. Tietenkään. No, lauantaina annoin muutamalle teininalulle sellasia kesyjä, jotka ovat jostain syystä jääneet käyttämättä. Pois pois sellaset. Jotta voi hankkia lisää outoja helyjä. Ne mun kaulassa riippuvat korut ovat useimmiten ite väsättyjä, joku toinen väsännyt, tai jostain messuilta / markkinoilta huokeella hinnalla ostettuja. Eli hoi, nej tarkoita mitään kalliita koruja. Vaan mitä halvimpia ja oudoimpia. Harkiten tehtyjä. Pah. Usein tuunattuja. Loistava idis. Sitten onkin että plääh, ei ollutkaan värkit ihan sopivat toteutukseen. No, silti kaulaan ja menoks. Paljon oon saanut lapsiltakin. Pokkana laittanut kaulaan. Silmäyksiä saanut. Mä ihan polleena. Varmaan ovat luulleet että ite oon tehnyt. Luulkoot.

Olin täs iltana muutamana käsityöillassa. Lapset soitti. Ette usko, mutta kerron silti. Neljävuotias plikka teki vohvelipyyhkeeseen kuvioita neulan ja langan voimin. Viisvuotias neitokainen virkkas nukelle kaulahuivia. Oli jo tehnyt sille peiton. Ohhoh. Mä opin vuos sitten virkkaamaan. Hui. Ja seittämänvuotias miehenalku teki mulle korun. Kai se virkkas tai letitti. Tai mitä lie punosta toi on. Ja pisti siihen säilykepurkin sen kiskasujutun. Ekoa. Nerokasta. Tarkennus, lupasin maksaa korusta. Olinhan sen tilannut siltä. Oli koruntekijä aika muikeena. Johon viisvuotias totes: Maya, millon sä ostat multa näitä rusetteja. Oli sekin honannut tienaamistavan; suklaakonvehtien rapiseva käärepapru, kietaisu rusetiksi ja pinnin väliin. Valmista. Ostan kyl joskus. Tiiä kuinka suuria suunnittelijoita / valmistajia heistä tuleekaan.

Ja jotta täti ei jäisi mahdottoman huonommaksi tätä edellisen korun miehenalkua. Väsäsinpä minäkin. Yhdistin Ninjasta ostetun sulkakorviksen nahkapunokseen ja laitoin vanhan rikkinäisen korun jäänteitä sekaan. Helppoa. Pidetty on. Ei vaan kestä ottaa lapsia syliin. Tykkäävät liian paljon. Oih.

Mukavaa maanantaita.

Pukeutukaa lämpimästi.

Muistakaa, kaulariipuskin lämmittää. Hehee.

Loistava sunnuntai

Aurinko hiveli auton tuulilasin läpi.

Arskat kotona komeron peräl.

Pakkasta kakskytä.

Postikorttimaisemata.

Valkoista lunta.

Sinistä taivasta.

Hyvää seuraa.

Kaunista kattausta.

Mahtavaa murkinaa.

Loistavaa jälkiruokaa.

Kaiken kruununa Ruuneberit.

Tack.

Tack.

Illalla kiitollinen mieli.

Onnellinen olo.

 Tähtitaivas.

Kuunsirppi.

Kakskytäviis.

Hyrrr.

Kurkku kuin raastinrauta.

Tarpeettomasta tarpeellinen

Kurkatkaapas kuinka oivaltavasti Sisustuskärpäsen Heidi uudistaa vanhaa tavaraa. Jo on pokaali päässyt käyttöön. On. Ja tiätsä mitä, sä voit voittaa sen, joo, ihan koko komeuden. Osallistumalla arvontaan. Sisustuskärpäsen omassa blogissa. Klik klik.

Siellä on enemmän infoa aiheesta. Pirkka-lehdestä ja sen uudesta juttusarjasta, jossa lukijoiden vanhat kamat uudistetaan. Ja se uudistaja on juurikin tämä Sisustuskärpänen, joka jo malttamattomana odottaa meidän kaikkien (myös sinun) kuvia tarpeettomista tuotteista. Että ei muuta ku päät komeroon ja miettimään oisko siellä ny yhtään mitään tarpeetonta tavaraa jonka voisi eräs näppäräsorminen ja luova immeinen uudistaa. Ja sehän on sitten ylläri millanen tuote sieltä takaisin tulee. Wow.

Ja ps. Musta tuntuu että mä voitan sen. Sori siis kaikki jotka innostuitte. Sit mä voisin kysästä Heidiltä josko se millään maalais sen mulle mustaks. Kaippa se suostuis. Just joo. Että näin.

Ja pps. Oikeesti mulla ei oo ees kutinaa et mä voittaisin. En oo lähes koskaan mitään voittanut. Ois vaan kiva ees joskus pitää pokaalia käsissäni / harteillani.

Ja ppps. Ennen kirjeissä pantiin mahdottomasti näitä jälkikirjoituksia. Varmaan tosi tärkeitä. Niin kuin nytkin.

Voimauttava valo / väri

Tänään oli siivouspäivä. Huiskis, pöpöt pois. Olevat ja tulevat.
Sain tuoksuvia ruusuja. Keltaisia.
Aurinko paistoi. Oli kylmä. Paitahihasillaan. Se siitä pöpöjenkarkotus yrityksestä.

Valoisaa viikonloppua armahat!

Uni

Tää yökyöpeli sai portfolionsa viimeisteltyä / tehtyä. Kait sitä sitten seuraavaksi vois viedä nää tumman puhuvat silmänalusensa petiä kohti. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Sopii portfolioon ja uniin.

Mahtaakohan pressaehdokkaat nukkua tätä yötä? Kait niitäkin jännittää.

Tänään söin yhden ehdokkaan vaalimakkaraa ja munkkia. Hyvää oli. Minä en inahtanut paikan päälle, silti lämmin paketti ilmestyi pöydälle. Palvelu pelaa viime metreille asti. Se on oikein.

Huomenna etelämmäks. Hui.

Seomoro!