Me rillattiin niin kovin, että naapuri rupesi uhkaavasti köhimään. Mitä lie tekoyskää.
Pelättiin jo, milloin joku hälyttää palopojat paikalle.
Ei onneks näkynyt. Vaikka tuoli ja patalaput paloivat mustiksi. Käyttökelvottomiksi.
Saatiin me apetta pöytään. Silti.
Ja ihan hyvääkin se oli. Että melkein napa ratkes.
Jälkiruoka vedeltiin massuihin vauhdilla.
Yksi ihmetteli mistä näin hyvä ohje on löytynyt. Halus sen.
No päästähän se. Ihan omasta.
Ei hullumpi pää.
Ilmankos tuota jotain ylimääräistä kertyy luiden päälle.
Sen siitä saa. Vaikkei kokki olekkaan.
Muistuttelimme toisillemme itse kunkin vyötä löysätessä, että kyllä se arkikin sieltä tulee ja kaurapuurot. Vauhdilla. Että nautitaan kun voidaan. Ja mehän voitiin.
Kiitos vieraille. Oli huippua.
Tulkaa toistekki.
Maistuis mullekki! Tässä päivänä eräänä kun uusia pottuja, kalaa, kermaviili kastiketta, sipulit tillit ym herkut pöydässä niin tuli KAUHEA IKÄVÄ muutamaa kesää taaksepäin... Ihana olis nähdä, jospa... Juhannus terkuin Anci
VastaaPoistateen sullekki.
VastaaPoistamäkin muistelin muutama päivä taa päin niitä kesiä. ja joka kerta kermaviilistä tuut sä mieleen. ja tillistä. on mullahii ikävä.
nam! ja niin muuten mekin tehtiin. nyt pitäisi palata normaaliin ruokavalioon, vaikka onkin loma.
VastaaPoistavarmasti vaikeeta lomalla pysyä ruodussa. mulle on nää yövuoroviikot huh huhheja, tekis mieli tyhjentää kaik kaapit makeesta ja vähemmän makeesta.
Poistamukavaa lomaa teille.