sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Pitää itseään hyvänä



Eilinen päivä meni ompelukoneen äärellä. 
Tämän päivän pyhitin levolle. 
Ja itselleni.
Hah, aivan kuin en joka päivä sitä tekisi.  
Hoidin jalat, hiukset ja kasvot. 
Oikein kuorin ja öljysin. 
Ajan kanssa. 
Jep. 
Liian harvoin. 
Mutta pidinpähän. 
Itseäni hyvänä. 
Ja sain hyvän mielen. 
Jos en muuta. 
Niitä sileitä,  
rypyttömiä kasvoja, 
vauvan pepun pehmeitä kantapäitä 
sekä haarattomia, kiiltäviä hiuksia. 




Sain eilisiltana kutsun erään nappisilmäisen tytön syntymäpäiväkekkereille. Kaupoille en enää ehtinyt, joten jotain muuta oli keksittävä ja hyödynnettävä kangasvarastoa ja omaa viitseliäisyyttä. Joista itse viitseliäisyys ei ollut enää kovin korkealla koko päivän ommeltuani muuta työlästä ja hermoa raastavaa. Joten tuli kassi. Polkkamaisesti. Niin simppeli. Että tykkään. Toivottavasti nappisilmäkin. Vaikkei olekkaan pinkki. Kun kätköissäni ei ole kovin tyttömäistä. Ja pinkkiä. 




6 kommenttia:

  1. Voi, varmasti mieluinen laukku. Vie terveisiä nappisilmäisen pikkusiskollekin! <3

    Minullakin ollut olemispäivä. Tarpeellisia tämmöiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kuuleppa, ku sankarittarelle tuli yrjö, jää kemut väliin.

      ovat kyllä. seurasin kisoja, jotka eivät tuoneet tähän maahan kovin paljon hymyä. t. penkkiu.

      Poista
  2. sitä tarvitaan välillä. olemista. itseään hellimistä. oot sen ansainnut <3

    VastaaPoista
  3. Vastaukset
    1. tack.
      monesti unohtaa kuinka vaivattomasti ja pienestä palasesta voi saada kivaa aikaiseksi.

      Poista

Sana on vapaa. Tattista kommentistasi. :)