Pyykkikone linkosi viimeisetkin lakanat.
Ripustin ne kuivumaan.
Tuoksuu raikas.
Hiljainen talo.
Istun sohvalla.
Ei ole heläjävää naurua,
ei ketään keittämässä kahvia.
Olen vain minä.
Ja vieraiden tuottama ilo muistoissa.
Jotka talletan.
Yksinäisten hetkien varalle.
Vieraskirjassa lukee mukavia.
Ja hei, te ihmiset siellä. Jos sulla ei oo vielä vieraskirjaa käytössä, hanki se mitä pikimmiten. Son niin hyvä eepos, että. Sieltä on hyvä tarkistaa monenlaisia asioita, kuten päivämääriä, tapahtumia ja nimiä. Aikamoisia muistoja monenlaisilla käsialoilla. Mulla alkoi hiljattain neljännen vieraskirjan skriivaus. Juu. Aika meininki.
Oih mitä runoutta - kiitos tuosta runoelämyksestä. Vaikken itse ollutkaan yksi noista vieraista, ihan kuulin sen naurunhelinän korvissani ja kahvin tuoksun nenässäni tuota lukiessani. -ee
VastaaPoistaAi, mitä runoutta?
VastaaPoista:D
Mutta joo, se nauru ja kahvi. Tekee vallan ihmeitä ihmisessä. On tärkeää, että on ystäviä.