Josko jo kisaväsymys olisi taputeltu ja "normaalin elämän" kuviot käsillä. Aurinko ainakin auttaa elämän normalisoitumisessa ja paljastaa kodin epäkohtia ja tekemättömiä töitä. Kiitos silti. Että aurinko paistat. Jospa sohvakin saisi levätä. Ainaisesta takamuksen painosta ja hyppyreaktioista.
Hirveä hinku ravata kaikennäköisiä kirppareita, joista eräässä minua onnistikin. Todella. Kannoin kotiin Artekkia. Kuuskymppistä. Oon niin fiiliksissä. Maanantaina talouteen tuli myös kaappi, joka odottaa uudistustaitoista mieltä ja silottelevia kätösiä. Vähän on auki suunnitelmat kyseisen huonekalun suhteen, mutta eiköhän hiontapölyn seassa kerkeä ideat kirkastua. Toivoa sopii.
Sitä ei aina tajuakaan, kuinka paljon kodissa on toiselta saatua tai ostettua tavaraa. En pidä itseäni kovin kirppishenkisenä saati ekologisena tyyppinä. Koitan kuitenkin harventaa säännöllisesti huusholliini kertynyttä roinaa, jotka my pikkusisko myy ansiokkaasti tahollansa. Suuri kiitos hälle. Tämän postauksen kuvissa esiintyviä tavaroita tsiikasin siihen malliin, jottanotta meikäläinenhän on kirppishai.
Poronsarvet, puinen kynttilänjalka ja stool 60 ovat kirpuilta. Valtavan valoämmän löysin netin ihmeellisestä maailmasta, eikä tullut pahemmin kyseltyä kirjaimen kokoa, kun olin jo hakemassa sitä. Hyvinhän se tänne mahtui. Senkki taas sai aikoinaan kaatiskomennon työpaikaltani, joten pelastin sen varmalta tuholta. Mustan itsevirkatun jalkarahin alla lymyilevä Ikean bamburahi on Turun roskisdyykkaus nro 1, melkein näin, kun edelliset omistajat laittoivat sen nätisti roskiksen viereen ihan varmasti ajatuksena, josko joku noukkisi sen parempaan talteen. Ja mähän noukin. Jalkalamppua taas ihailin nuoruudessani erään ihanan ystävän kodissa ja kaksi vuotta sitten tuumasin samaiselle, että mihin ihmeessä lamppusi olet piilottanut. Kohta se oli mun valona. Kannattaa aina avata suunsa. Ja olla silmät avoinna.
Olet kyllä mielettömän hyviä ja kivoja kirppislöytöjä tehnyt, nostan hattua! :) Minä kiertelen paljon kirppiksiä - harvemmin kuitenkin löydän mitään isoja juttuja kotiin. Sitä ensimmäistä ja "isoa" odotellessa. Mutta kun se tulee vastaan niin en varmasti kahta kertaa mieti :)
VastaaPoistaHyviä löytöjä, kyllä. Itekki yllättyny, että olenpahan löytänytkin. Viimeisimpänä toi jakkara, se on paras. Löytyispä lisää. Kyllä se suakin onnistaa, ahkeruus palkitaan. :) Juu, se on otettava heti, eikä jäädä miettimään ottaako vaiko ei. Ei niitä tilaisuuksia joka päivä tuu. :D
VastaaPoistaHienoja löytöjä! Minä olen surkea löytämään mitään kirppiksiltä, tänäänkin palasin tyhjin käsin. Ehkä se johtuu tämän kaupungin kirppistarjonnasta. Opiskeluaikoina toisella paikkakunnalla tuli hankittua paljonkin. Siivouspäivänä odotan innolla.
VastaaPoistaNämä minun löytöni ovat jo pitemmältä ajalta, joten eihän näitä joka kirppiskäynniltä löydä. Täälläkin paikallinen tarjonta ei kovin paljoa silmää miellytä, taikka hyvän löytäessä hinta on kohtuuton. Reissatessa löytöni olen tehnyt. Turusta löytää. :)
PoistaMutta tsemppiä sulle, joku kerta varppiin teet löytöjen löydön. :)
Itsekin odotan siivouspäivää, tarttis kyllä ite olla myyjänä ei ostajana.
Heh, kylläpä toistui sama sana. Lähes joka virkkeessä. :D
PoistaMahtavia löytöjä! Mullakin on ollut poronsarvi hakusessa, mutta eipä niitä vaan kovin usein tule vastaan kirpputoreilla. Ja kyllähän poromiehen pojantyttärellä nyt yksi sarvi saisi olla!
VastaaPoistaEikö vain! Mäkin olin ettiny kissojen ja koirien kaa sarvia ja kappas, yhtäkkiä ne oli käsissäni. Sattu vaan niin ikävästi, että putsatessa "taljaa/karvaa" paljastui, että "kallo/sarvet" olivatkin halki eli irtipoikki. Tarkoitus oli saada ne seinälle naulakoksi, mutta nyt onkin kahdet puolikkaat sarvet vaan koristeena. Joten metsästys jatkukoon. Ja sullekki metsästysonnea, jota myös löytämisen iloksi kutsutaan. Ehdottomasti sulla yhdet sarvet tarttis olla. :)
PoistaSinä sait jalkalampun ja kaapin, minä taas sinulta mm jätskilaatikollisen avaimia, jotka aina mieltä hykerryttävät kun hiplaan niitä. Niille on jo paikkakin olemassa, kunhan kuisti valmistuu. On niin hauskaa kun tavaroilla on omat tarinansa. Me saatiin maanantaina P:ltä se sohva... Ulkona otetussa valokuvassa se näytti aivan sammalenvihreältä, ja minä NIIN odotin sitä. I jo ovelta varoitellen huuteli sitä sisään kantaessaan, ettei se sitten ole yhtään samaa väriä kuin kuvassa, vaan ihan karsea. Ja totta: ruminta ruskeaa mitä olla saattaa! Onneksi eräs verhoilijaystäväni kävi meillä ke ja totesi, että kyllä siihen jokin huppu aikaan saadaan. Muuten olisi soffa kiva malliltaan ja aika hyvä istuakin. -ee. ps. ei ole sua näkynyt näillä main!
VastaaPoistaee, jään odottamaan, mitä avainkasasta syntyy. Perusta vaikka blogi, jotta näen. ;)
PoistaSe on mukavata, että tavara liikkuu ja vaihtaa omistajaansa. Odotan minäkin ylläolevan kommentoijan kera mitä avaimista syntyykään kuistillenne.
PoistaAijai, pitää tulla katsomaan se sohva kunhan tokenen taudista ja olen sosiaalisessa kunnossa. Väri kuulostaa järkyltä. Ette olisi ottaneet sitä. Poltetaanko se ja toi mun vanha samassa kokossa, onhan kohta pääsiäinenkin. :) Jos ei polteta, niin toivottavasti se huputetaan. :)
Oijoi, mitä löytöjä! Kerro mulle vaikka salaa, mistä tuollaisia löytöjä tekee! :) Minulla olisi nyt hakusessa kunnon kokoinen kaappi työhuoneeseen, sekä pitkä, oikein vanha penkki eteiseen. Siis sinne tulevaan kotiin, tietty.
VastaaPoistaEi ole yhtä ainoata paikkaa mistä löydöt on tehty. Joku on Turusta, joku pohjanmaalta, joku täältä ja joku jostain. Mutta hei, lähtään sit joskus yhdessä koluamaan tämän seudun kirpparit, eiks jee?! Sun haut voisivat löytyä täältä, vaikkapa Billnäsin ruukkikirppikseltä. Ilmoitan jos tulee vastaan jotain etsimäsi kaltaista. :)
PoistaVoi että mitä ihania löytöjä! :)
VastaaPoista-Tiina
On kyllä.
PoistaMyös kiva kommentti. ♥
Hyvää Naistenpäivää Tiina!