Sitä ollaan taas laskeuduttu viikonlopun viettoon.
Tästä alkaakin penkkiurheilijan kulta-aika pariksi viikoksi. Aijettä.
Kuvissa esiintyvä kirja on kuulkaa ihan itse valmistettu sisäpapruja myöten. Päällikangas napattu ekasta mahdollisesta komerosta tippuvasta kangaslaatikosta, sattuipa olemaan maria ja vielä suosikkiväreissä. Heh. Kannen sisäpuolella pilkistävä turkoosi paperi joutui sinne vastoin tahtoani, kun kässäkerhon ohjaaja (lue:ystävä) ei hyväksynyt siihen kaavailemaani paprua sen ominaisuuksien puolesta. Kovaa kuulema. Valkoinen kopiopaperi. No, onpahan väriä. Ja ei muuten ollut viimeinen kirja mikä valmistui, sen verta kivaa askartelua oli. Nahkakantinen haaveissa. Ja vähän tarkempaa kädenjälkeä.
Minäkin olen tehnyt juuri kirjan käsityökoulussa, kivaa hommaa mutta työlästä. Mukavaa viikonloppua!
VastaaPoistaAi sinäkin. :) Onhan siinä monenlaista työvaihetta, mutta kun otti rennon otteen ja vähensi laatukriteereitä, niin valmista tuli nopeesti. Kato, me oltiin vaan ystävien kesken, joista yksi oli sitonut kymmenen vuotta sitten kirjan, niin silläkin oli vähäsen sellaista haparointia, että tehtiinköhän se näin vai näin ja sitten tehtiin noin. :D Hyvät niistä tuli.
PoistaHej, kiitos samoin
Oi. Toi on hieno. Ja itseasiassa toi turkoosihan korostaa kivasti :)
VastaaPoistaKiitos. Itekki olin yllättynyt kuinka makee siitä tuli. ü Ja oot niin oikeassa, toi turkoosi, sehä sopii kuin olis tonne tarkoitettu. Mutta heh, se myös korosti, väärin mitatut kannet. :D Mutta mitäpä pienistä.
PoistaNonniii! Sehän on hieno ku mikä. Turkoosi on just hieno väriläiskä.
VastaaPoistaNo niin onkin, kiitosta vaan kehuista. :) Väriläiskäpä hyvinkin, mutta kuvittele, se on sellane kuitupapru, jota sileää ja selkeää rakastava immeinen voisi kavahtaa, hah hah haa. :D Ei vainkaan, son tosi hyvä sinne!
PoistaOikein mukava :)
VastaaPoista:D Sitäpä hyvinnii.
Poista