Moi moi boordit

Eilen sai boordit kyytiä. Noudatin tapetinpoistopurkin kylessä olevaa ohjetta. Irrota tapetin pinta lastalla tai muulla vastaavalla ennen käsittelyä. Siis ennen sitä ainetta. Näin tein. Ku makkarin boordi oli poissa, oli seinääkin poissa. Raapimisjälkiä. Mä ne tein. Tohkeissani. Sillä lastalla. Vahingosta viisastuin. Keittiön boordi lähtikin sit pelkällä aineella. Kauniisti. Pitkiä suikaleita.

No, koska vahinko oli käynyt, pakkeloitsin boordin irrotusjäljet ja kaik naulan ja ruuvin reijätkin. Vielä ku joku kävis hioo ne. Innokkaita? 

Illalla herättyäni läksin maaliostoksille, sillä huikeella satasella. Keräsin myyjän kaa kaik maalit tarvikkeineen ja sit  vasta hän rupes tutkaileen sitä remonttilähetettä. Ei ollutkaan isännöitsijän tiliä siellä. Hö. Maalit jäi kauppaan.  Ja mä sainkin vapaan illan. Toisaalta ei harmittanutkaan. Tarttee tänään käydä selvittämässä asiaa. Josko ne olis ottaneet yhteyksiä erinäiseen paikkaan. Tuli kyllä vähän paniikkia, että mitäs ny. Oonko käsittänyt väärin. En usko. Mut ohjattiin sinne ja sillä paprulla. Katotaan miten käy. Joudunko ite maksunaiseks. En aio.

Päräytin sit tyhjän maaliostosreissun kunniaks Kotipizzan parkkiruutuun. Tilasin safkaa. Ja hyräillen kiikutin sen kotiin ja söin. Kyllä remonttipäivänä tarttee syyä roskaa. Ja oli pizzan pohja sentäs kuitutäytteinen. Terveellistä siis. On on. Hyvää oli. Mukava pitää vastasuudessakin näitä remppapäiviä. ;)

Mun ekoteko

En voi kehua itteäni ekologiseksi. Päinvastoin.

Tänään otin kuitenkin käyttöön kestävät ostoskassini. Bagguni. Tuntuipa kaupan kassalla hyvältä pakata ostokseni kuulemma niin eettisesti Kiinassa valmistettuun kassiin. Onhan täs muuttovaihees varmaan jo kertynytkin kassillinen Säästöpörssin muovikasseja. Se on muutes mun suosikkikauppa tällä erää. Saa kaiken mahdollisen. Ruoankin. Näppärää.

Mä en vaan tiiä et mistä mä taion sitten roskapussini jos näitä aina käytän. Täytyy sit ostaa rullapussia. Onks se sit hyvä juttu. Muovi ku muovi. Kait ei sit voi tulla roskiakaan. Haa. Ja kun mulla uus roskis. Kakskin.

Läpikulku kielletty

Kun yhden jos toisenkin huoneen saa kuntoon, niin kolmas näyttää ei niin kauniilta. Sinne vaan kaik kamat. Sekalaiset. Jolle ei oo paikkaa. Hävittääkkö ne pitäisi. Seiniäkään ei mahdu maalaamaan. Niin paljon tavaraa. On. Naapuritkin tän huoneen komeuden ja laatikoiden määrän näkevät. Nähkööt. Ja ihmetelkööt. Ikkunoista.

Muutes, päivänä eräänä tulin töistä. Pihamaalla asteli ei niin vielä vanhuskaan, mutta tiiättekö sillä oli kädet selän takana. Nenä pitkällä ja takamus taas toiseen suuntaan. Ja se tiiras mun ovikylttiä. Kuka onkaan muuttanut. Mua nauratti. Viel enemmän ku se tajus, että mä oon sen uus nuapur.

Maalibudjettia

Mitä saa sadalla eurolla. Saako maalit, pakkelit, sudit ja telat kolmen huoneen seiniin ja viel keittiönkaappeihinkin? Mulla on pikkanen kutina, että remonttibudjetti ei riitä. Oonko oikeassa?

Vuokranantaja kiltisti ite tarjos, joo toki voit ite maalata keittiönkaapit ja seinät, lähetän sulle remonttilupakirjan. No se tuli. Enintään sata ekeä. Hurjaa. Mistä saa maalia niin halpaan hintaan. Ei siinä muuten niin mitään, mutta ku lupasivat niin avokätisesti. Muuten ei harmittais näin paljon.

Muutenkin ovelasti käyttäytyivät. Het kättelyssä lupasivat remonttirahaa, sit ku kävin asunnon kattomas isännöitsijän kera soitin asunnon vuokraajalle, että otan kuhan maalia ensin vedellään seinille ja oville. Toki toki, kuhan ensin maksat takuut ja saat avaimet. Okei. Molemmat hoidin nopeesti alta pois. Mut sit sainkin monen päivän ajan odotella linjoille pääsemistä tän kyseisen lupaajan kanssa. Mul oli nääs päivävuoroviikko. No muutto tuli, kamat raahattiin sisään. Ja kappas, rupes tuntuu varmasti just siltä mitä lupailija oli ehkä toivonutkin, no kait nää seinät menee ja varsinkin keittiön kaapin ovet. Ei kait sitä viitti ruveta maalaa. Ku kamatkin sisällä. Kyllähän näihin tottuu. Silmä tottuu kaikkeen. 

Makkarin työpöytäseinästä lähteköön sininen boordi. Mustaa maalia tilalle.

Makkarin katossa iiiihanat tähdet. En oo kokeillut irtooko. Toivon niin.

Keittiön kaapit ovat vaaleankeltaiset. Liian hempeät. Valkoista.

Keittiön boordi kyl mätsää kaappien väriin. Mut saa luvan irrota.
Tilalle valkoista maalia.

Ompeluhuoneen yökerhon punainen seinä. Karmea.

Se vielä että kun näitä olisi yksi seinä, mutta kaks. Auts.
Menee monta maalikerrosta , jotta ton saa peittoon.

Että nyt vois lähtä kuluttaa sitä sataa ekeä. Tiiä vaikka riittäiskin. Eihän mul hirveesti hajua maalien hinnoista. Paitsi kalustemaalit ovat ainakin kalliita. Hiljattain remppasin olkkarin raitaset nojatuolit. Maalasin niiden pikkuset käsinojat. Kymppejä meni. Että suhteuttaappa se seiniin. Ans kattoo.

Felis catus

Koskaan en erityisemmin oo pitänyt näistä.
Pelännytkin. Väliin hurjastikkin.
Silmiä. Ja sitä selkää, joka menee kaarelle. Kynsistä puhumattakaan.
Tämä ikkunan lävitse ikuistamani huonolaatuinen otos ei saa pitämään näistä ainakaan yhtään sen enempää.
Pahinta oli, että kaks samanlajin edustajaa hyppeli vkonloppuna vuokra-audin katolla. Huh.
Väreitä.
Ja teille, jotka rakastatte näitä. Pidätte. Anteeksi. Mutta minä en pidä.
Jalat nostan korkealle jos tiedän, että vierailemassani asunnossa näitä on.

Pikkuhiljaa

Olkkarista puuttuu mattoja ja taulut seiniltä. Varmaan jotain muuta pientä sälääkin. Nii, ja tietty kirjahylly. En meinaa aina varastoida kirjojani Liberolaatikoissa. Vaiks siistinähän ne sielä pysyis.

Aamulla töistä tullessani aurinko jo paistoi näin uljaasti. Ei muutes hirveesti uni maistunutkaan. Liekkö auringon syytä vaiko uuden karhean kämpän, jota olisi niin kiva laittaa kuntoon. Jospa huomenna taas untakin riittäisi. Jotta meikäläinen jaksais yöt valvoo.

Keittiössäkin astiat ovat ojennuksessa. Vielä kun maalisudit sais heilumaan näyttäisi omammalta. Tänään vuorossa makkari. Työhuone sitten joskus. Sen oven pidän visusti kii. Paitsi heittäessäni sinne laatikoita ja niiden sisältöä joita en tiedä minne muuallekkaan ne joutuisi. Pikkuhiljaa koti tuntuu kodilta. Omannäköiseltä. Mahtifiilis.

Oma tupa

Tämän viikon illat ovat menneet rättiä heilutellessa. Huljakassa asunnossa. Ihan hyristen oon siivonnut. Seinien maalaus jäi hamaan tulevaisuuteen. Kaikkea ei ehdi yksi pieni ihminen. 

Mulla on seinät. Ja talon määräysvalta on mulla. Vain mulla. Niin ja tietty vuokranantajalla kait.

Tänään tuli pohjoisesta muuttolasti. Ja ahkeria muuttomiehiä. Ripsakkaasti oli tavarat sisällä. Portaita ei ollut. Mahtavaa. Nyt on koneet asennettu ja lamput killottaa katossa. Pari muuttomiestä jo makiasti kuorsaa raskaan reissun ja muuton päätteeks. Kaks tyyppiä viel Turusta hakemassa sohvaani ja ruokapöytää tuolineen. Ovat  olleet siellä lainassa ja hyvässä hoidossa. Mä etsin kameran piuhaani. Ja kasvatan univelkaani. Mustia silmän alusiani. Yövuoroviikkoa odotellessa.