On haaste vastata haasteeseen, joka tässä hiljattain putkahti Boogie Woogie Design blogistilta. Kiitosta vaan oivasta haasteesta. Laitoit mut koville. Miten minä materian kerääjä raaskin luopua mistään. Enää. Koska vaikka olenkin kauniiden tuotteiden hamstraaja ja niiden pihtaaja ja nurkassa seisottaja, olen kuitenkin yrittänyt kausittain myös päästä siitä kaikesta turhasta eroon. Poispois.
Muutot ovat mainio keino harventaa omaisuutta. Takana onkin eräs iso muutto, joten harvennuskone on tuhonnut jo urakalla maallista mammonaani. Silloin tietoisesti hävitin toooodella paljon kamaa. Sitä mitä olen säästänyt vuositolkulla, mutta koskaan en mihinkään ole tarvinnut. Muutosta muuttoon muassa kannetut. Ja laatikossa hautuneet. Hävitin mm. banaanilaatikollisen verran kirjoja, toisen astioita, kassikaupalla vaatteita / kankaita / lankoja / muuta teeseitsevärkkiä, muutamia huonekaluja ja sisustushommeleita. Ne ovat nyt poissa.
Tästä kaikesta johtuen tämä haaste onkin haasteiden haaste.
Aiheutti pohdintaa paljon. Meinasi laiskuus nousta pintaan. Etten osallistuisi.
Mutta osallistunpahan.
Tämä ei ole suurta ja ihmeellistä mistä luovun.
Mutta tuleepahan hengittävämpi koti,
ilman
ylimääräisiä
aikakausilehtiä,
joita olen kerännyt vuosikausia. On avotakat, dekot, kotijakeittiöt, gloriankodit ja mitä niitä onkaan. Joka tapauksessa neljän yläkaapiston verran lehtiä. Täh. Olisihan niitä kiva lukeakki joskus. Mutta en lue. Joten luovun / luovuin. Näille oli suunnitelmissa tämän kaltaista käyttöä, koska realistisena ihmisenä en enää jaksanut ajatella, että minulla olisi piankin mökki, jossa piha-aitta, jossa lehtiä kiva selailla valkoisten pellavaverhojen heiluessa ikkunasta ja lintujen laulua järveltä kuullen. Lehdet läks ja unelmat hajos. Tai siis siirtyi seuraavanlaiseen.
lasitavaroita,
joita heiluukiliseekolisee käyttämättöminä keittiön kaapissa jos toisessa. On vaasia, mukia, lautasta, kulhoa, kantta ja vuokaa. Lasinmuodossa. Esimerkiksi lasinen piirasvuoka kertaa kaks ovat tuottaneet meitsille murhetta jos toista. Jos sinä armas lukija satut olemaan jostain kumman syystä suht´ huono kokki tahi leipuri kuten allekirjoittanut, tiphauta ihmeessä lasinkeräykseen toi katala kaveri, jonka ansiosta sun leipomuksesi ei koskaan ole kauttaaltaan paistunut ja tasalaatuinen, kuten keraamisissa vuoissa paistuneet mahtiyksilöt. Kyllä lasinkeräys kiittääkilisee. Ja musta tulee leipuri.
ruosteisia avaimia,
joita meikäläinen on hamstrannut joka niemen notkosta ja saarelmastakin. Suunnitelmissa siinsi taulut, valaisimet, sommitelmat, jos monenmoiset. Talosta taloon ovat nekin kulkeneet. Välillä olen nostanut jo ihan esille asti, jotta inspiroituisin niistä. Ihan värkkäilemään. Pah. Pian ovat kököttäneet taas kaapin perimmäisessä nurkassa. Muttamutta. Kerrattain Ystänäni kysyi, luopuisinko. Enhän mä raaskinut. Nyt annan. Ruostevapaa talous täst´ eteenpäin. Melkein ainakin. Mutta niistä toisista en luovu. Ainakaan vielä.
vaatteita (kankaita),
joita on käyttämättömiä hintalappuineen sekä vähän että paljon käytettyjä. Hintalapun omaavat tuotteet ovat kenties ostettu hetken mielijohteesta, useinkin alennusrekeistä ja -laareista. Miksioimiksi. Käyttämättöminä kun ovat jonkin aikaa heiluneet, on herännyt ajatus, josko hyväksikäyttäisin vaatteet ja niksnaks leikkaisin ja surauttaisin pienemmille otuksille ylle pantavaa. No, oha mulla kangastaki sellaseen. Koska olen käsityöihminen. Pahemman puoleinen hamsteri siinäkin asiassa. Viime muutossa minulla oli enää neljätoista banskulaatikollista kangasta, lankaa ynnä muuta asiaankuuluvaa. Vaikka olin jätesäkillisiä pois jo heittänynnä. Nyt harvennuskone niittää edelleenkin satoa. Jaja. Ruokakaupan pihalla tönöttävä keltainen suuremman puoleinen laatikko aukaiskoon kitansa ammolleen. Nyt heti.
kirjoja,
joita tarttuu mukaani kuin magneetti vastakappaleeseensa. Kirjakauppojen alehyllyt ja kirppisten vaatepinojen alla lojuvat kirjakasat kutsuvat minua luoksensa. Ja minähän olen vastannut moiseen kutsuun useimmiten. Mutta, koska minulla on enää yksi kirjahylly (ja kolme vanerilaatikkoa), joudun jatkuvasti raivaamaan sitä ja sanomaan huutaville kirjoille, että ootte kivoja, mutta sijaa teille ei ole. Ja melkein itkeä tihrustan. Kun olen tehnyt löytöjen löydön. Onneks mulla on pikkusiskot, joille lähes aina kelpaa mun poisheittämät kirjat. Muutama olis taas tulossa, tuonko?
Vaikka minulla onkin nyt tilaa kaapeissa ja hyllyillä, ei ole tarkoitukseni lähteä ostoksille niitä työllä ja vaivalla raivaamiani koloja täyttämään. Vaan nautin avarista tiloista. Ja järjestyksestä. Hetken. BoogieW muistuttikin meitä haasteeseen osallistuneita, että nimenomaan on kysymys luopumisesta, ei tilan raivaamisesta uudelle. Ehommalle. Vaan poispois. Eikä takaisin ole tulemista.
Kiitos tästä.
Kyllä Luonteenlaatuisen on mukava nyt olla ja hengittää.
Vielä kun osaisi sanoa lehtikauppiaalle; ei kiitos,
kaupan hyllyissä heiluville laseille; nou thänksit,
kirppareilla ruosteen tuoksuisille esineille; nejnej tack,
rätti- ja lumppuliikkeissä; aitäh, aga mitte tänu,
huuteleville kirjoille; non merci.
Harjoittelen.
Ei kiitosta.
ps. kuvissa esiintyvät tuotteet vain kuvausrekvisiittaa. paitsi avaimet. :)
