Illalla liukastelin kotiin. Pääkallokelissä.
Sytytin kynttilänkin. Myrskylyhtyyni.
Piti tulla kovakin pyry.
Ennustaa.
Sillä.
Aamulla heräsin aivan valtaisaan auringonpaisteeseen.
Ja sitä vaan jatkuu. Paistetta.
Ettei tähdestäkään näe onko valoja vai ei.
Mutta ikkunoista huomaa, ettei niitä ole pesty.
Silti. Hyvä mieli.
Auringosta. Valosta.
Olen koukkuuntunut. Piian ohjeeseen.
Kerältäkin tupsahti neulomusohje.
Samaisen ohjeen laatijan pipomus aivan vaiheessa, purettu, koska oli vallan pieni päähäni. Tästä hyvä jatkaa. Puhtaalta pöydältä.
On mukavaa, että ihmiset jakavat ohjeitaan.
Ei tarvitse itse vaivata päätään.
Vain tehdä.
Ja nauttia lopputuloksesta.
Tai puretusta kiharakerästä.
Odotan.
Kädentaitomessuja.
Jee. Tonttuja tonttuja! Odotan innolla kuvaa valmiista ;)
VastaaPoistaOtan kuhan saan kaikkiin vanut sullottua. Yks jo nököttää ikkunalaudalla. On ne kivoja. Ja niin rauhallisia.
Poista