Marraskuu on näyttänyt voimansa. Sumullaan, sateillaan ja auringottomuudellaan. Synkkyydeksihän sitä voisi kutsua. Mutta viikonloppuna koin heräämisen. Ihastuin siihen karuun kauneuteen.
Näyttää riippuvan siitä mistä roikkuu siis miten ajattelloo synkästä ja ikävästä. Hipihiipien alkavasta kaamosajasta. Josta ei tahdo tulla loppua.
Minulla on uusi kamera. En raaski viedä sitä tuonne kosteaan ilmaan. Pitäisi opetella käyttämään. Jotta kuvaamisen ilo taas löytyisi.
Onnea uudelle kameralle!
VastaaPoistatack. vielä kun tohtisi käyttää tuota. eikä vain ihailla.
Poista