Säästäväisyys

Ajattelin olla säästäväinen. En sortua mihinkään. En langeta vaikka mieli tekisi. Omistan kaikkea. Tarpeeksi. Vaikka aina siltä ei tunnu. Vaan tahtovainen on mieleni, milloin mitäkin. Yleensä tahdon turhaa, mutta kovinkin kaunista. 

Joten olkoon säästäväisyys ainakin tämän kuukauden mottoni. Just ehin viime kuun puolella tehdä ihania hankintoja. Joista kaksi täytyy ihan mainita.

Toinen on kirja, joka puhutteli lumoavalla kannellaan. Kirjan nimellään. Kadotettu kirje.

Luulenpa että sisältöön en edes tutustu, jotta lumous ei haihdu. Olkoon kaunis koriste. Kirja.

Turha ostos.

Josta päästäänkin aiheeseen kkkkkihlat.

Päivänä eräänä maleksimma Fiskarsin kaduilla. Pujahdimme kultasepän liikkeestä sisään. Kaukaa ihastelimme säihkyviä koruja. Olimma lähdössä. Ja kappas. Kassalla oli kihlasormukset alessa. Osa enemmän osa vähemmän. En tarvi. Harmi. Silti iskin silmäni yhdeksäntoista euron arvoiseen. Kiviseen. Se tahtoi sormeeni. Pakkohan se oli ottaa, kun ruinasi niin kovin matkaani. Halpakin. Aidot tällaiset tonnin arvoisia, kuulema. Täkin on aito, korusepän valmistama. Hieno.

Turha ostos.

Silti niin kaunis.

Koruseppämuotoilijamyyjä oli mukava. Toivotti alueelle tervetulleeks. Poristiin yhtä jos toista. Meen toistekkin. Elokuussa ostan sieltä kummipojalleni rippiristin. Kauheaa, kun olen vanha.

ps. Sormus (saati puhutteleva kirjan nimi) ei liity mitenkään kolmenkympin kriiseilyyn. Sillä sitä ei ole. Kriiseilyä.
Se vain tahtoi matkaan.
Sovittu.