Tasaraitapoika

Tätä kangasta jahkasin kerrattain Herttoniemes, otanko vai enkö. Hmm, huivikangasta. Lopulta otin vaikka käyttötarkoitus olikin hukassa. Tasaraitapoika leikkasi reilulla kädellä. Kiitos, ei sitä ollut kuin yksi ja puolimetriä ylimääräistä. Elä Mika vaan suutu pojalle tälle. Kyllä sun firmaas on rahaa kannettu. Jatkossakin tullaan kantamaan.

Tein tyynyn kun en muutakaan keksinyt.

Mekot kummitteli.
Systerin likoillekko vaiko ihanko itelle.
Vai pikkusysterille

Hää otti ja innostu. Tein siis kesämekkoloisen hälle.

Surautettiin kumilangat joku enemmän joku vähemmän suoraan. Paljon vinoon. Kauniita mutkia. Junakin jo melkein odotti mekon omistajaa. Auts, kumilanka otti ja loppui. Ihan vallan kesken. Ilmoittamatta. Vapun kunniaks marketitkin kii, jee. Harmitti silti ku valmista ei tullut. Hö. No, onneks kuvat räpsästiin jo sovitusvaiheessa. Fiilistelläksemme. Kesää.

Kyllä hänen sit kelepaa Espanjan auringon alla kulkea kera liehuvien helmojen.
Oli mielisään, hän.

Kiitos tasaraitapoikaseni. Tuun toistekkin ostoksille.
Ja ostan koko suvun pikkulikoille kyseisen laatuista (lue: laskeutuvaa) kangasta. Haen rullakaupalla kumilankaa. Ja ompelen.
Kesää.

Mika, vielä sulle yks juttu. Jos mekossa tässä lukee kahdeksan kertaa sun firmas nimi, ni eikö olis ihan reilua että mainosrahoja tulis tännekin osoitteeseen. Voit laittaa tulemaan vaik heti. Kiitos jo etukäteen.