tiistai 15. tammikuuta 2013

Hävityksen kauhistus

Kyllä sitä ihimisen lapsi osaa säilöä kaikenlaista. Vaikkei koskaan säilöttäviä asioita enää tarvitsisikaan. Nyt hävityksen ollessa vasta aluillaan, ymmärrän, että tähän tulee menemään aikaa. Koska joka tavara on käytävä läpi. Ja kun löytää jotain, jota ei muistanut olevan olemassakaan, niin. Muistot. Muistit. Ai että. 

Hävitykseen näin ens´ alkuun lähti toisen asteen siistit muistiinpanot, poikkileikkauskuvat, työjärjestykset, ideakuvat, tuotekuvat sun muut. Kouluroina. Ihan karseata kateltavaa, mm. piirrokseni vaatteista. Näköjään tyylit muuttuvat. Ja aika. Vastahan olivat vuodet 1998-2001. Vai? 




Säästin mä muutaman koulujutun muistoksi. Kuten alla näkyvän uikkarisuunnitelmani. Aika pähee toi keskimmäinen, onpa vasemman puolen leidilläkin puvussaan kaunissuhdanteinen pääntie jos ei muuta, mutta mitä ihmettä oikean puolen mimmi on vetässyt päällensä. Aijai. Ja väri on varmaan liila. Vain ruusut puuttuvat. 


Uikkarikuntoon piste fi


Operaatio jatkukoon. 
Hävitys. 
Surutta. 


4 kommenttia:

  1. Tilaan sen päheimmän kesäksi, kiitos! :D

    Tsemppiä toivottamalta tuntuvaan urakkaan! Pikkuhiljaa läpikäyden, lopun huikeasta fiiliksestä intoa saaden. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. pähein tilaus vastaanotettu. ;)

      kiitos, sain jotain näkyvääkin aikaiseksi. mutta nyt mä sulloin kaiken jäljellä olevan takaisin. jatkan joskus, jos huvittaa.

      Poista
  2. Miten sitä säilöökin? Ja miten sitä joka kerta karsintaan ryhtyessään miettii että miten tuokin on vielä täällä? Ja seuraavalla kerralla sama juttu... Kouluajan matikanvihkot - mitähän niillä ajattelen tekeväni? Siellä ne on säästyneet monesta muutosta. Onneksi sentään jotain on aina onnistunut hävittääkin ;) Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. se on kumma asia, toi säilöminen. onneksi en ole ainoa, joka säilöö muistojaan ja sitä roinaa, jota joskus ehkä tarvisi.

      kun on vihdoin karsimassa tavaraa, heittämässä jotain suruttomasti pois, tuleekin nopeasti haiku, ettei raaskisikaan. ne on ne muistot, joita ilman ei pärjää. tiiätkö petra, heitin matikan vihkotkin menemään. ja ajattele nyt, joskus oli kultainen tavoite kirjoittaa toisen asteen muistiinpanot puhtaaksi. onneksi se jäi vain tavoitteeksi, koska saivat nyt mennä. mielikin keveä sen vuoksi. ü

      materian hävitykseni joutui nyt tauolle, koska haluan muutakin kuin elää muistoilla. ;)

      Poista

Sana on vapaa. Tattista kommentistasi. :)