Vettä sataa.

Taivaskin harmaa. 

Männyt, kuin uitetut koirat. 

Ollaan plussan puolella. 

Lämpötilassa. 

Saivat eräät mitä halusivatruikuttivat. 

Ei pakkasta. Ei lunta. 

Vain saapaskelejä. Kumisia sellaisia. 

Vähäiset joulukoristeeni jääköön talvikoristeeksi. 

Tähän synkkään ja ikävään. 

Mutta maar, 

kyllä päivät ovat pidentyneet. 

Huomasin. 

Aamuseittämän jälkeen otsalamppu meinas olla jo hävettävä näky. Vallan meinasi painua pääni kumaraan. Kun sen tajusin. 

Josko sitä alkaisi viikonlopun viettoon. 
Kera herkkulakon. 
Toissapäivänä söin vain kaks torttua. 
Eilen porkkanapiiirakan. 
Tänään löysi konvehtirasia eteeni. Yllättäin. Äkkiarvaamatta. 

On tosi helppoa. 
Viettää herkutonta tammikuuta. 
Kun kaikki jouluherkut ovat vielä täällä tallella vietettyäni kotijoulun. 
Huoah. 
Aletaaks vasta loppiaisen jälkeen? 
Vai Nuutinpäivän jälkeen? 
Ens vuonna?
Plääh. 

Mites teillä? 
Pysyyks kontrolli? 
??? 

Jokatapauksessa. 
Viikonloppuja. 
Mie meen treffaa turkkulaissii.