lauantai 2. helmikuuta 2013

Jäte

Toisen kaatopaikkajäte, toisen aarre. Kunhan sen saisi vielä joskus laitettua mielikuvan mukaiseen kuntoon. Nyt menköön jonkin aikaa puhtaaksi hinkattuna. Son komia. Tein viime viikolla toisenkin löydön, joka myös kaipaa päällensä asua, virkattua sellaista. Auton käytössä on puolensa. Nurkat täyttyvät jos jonninlaisella rojulla. 

Kun ilmoittaudun vapaaehtoiseksi jätteen kotiinsa viejäksi, pitivät minua hölmönä. Kun kerroin aikeeni kunnostamisesta, yllättäen sen jälkeen jätteelle olisi koteja useampiakin kuin omani. Odottavat nyt jonossa oveni takana kunnes muutan tai muuten vaan kyllästyn jätteeseen. Hienoa kierrätystä. On. Jättebra. 

On. Sohvakin on jonkun jäte. Eikä sitä ole vieläkään maalattu. Koska haaveissa uusi. Kun voitan lotossa. En lottoa. 








2 kommenttia:

  1. Ompas pirteen näköistä. Mitä tuolla maljakossa muuten kasvaa?
    Teillä asuu kevät. :)
    Mistä se sana jäte sitten tulee?
    Jättää-verbistäkö?
    Vai ruotsin jätte-sanasta...
    kun sitä kertyy niin paljon?
    Jätteestäkin täytyy osaa poimia ne aarteet.
    Ja sulla on sellanen taito.
    Mikä se jalka alunperin oikein oli?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on kevät.
      Aurinko paistaa.
      Olen avojaloin.
      Ohraruohot jo nahistuneet.
      Uudet täytyisi laittaa.

      Ja sinä olet herännyt!
      Upeeta.

      Olen huomannut.
      Että sanat tulevat ruottin maalta.
      Joten josko se tosissaan jätte-sanasta.
      Kuka tietää.
      Mutta edelleen olen tyytyväinen jätteeseeni.
      Silmät kiiluen etsin samanmoisia.
      Emmä tiiä tarviiks siihen taitoo.
      Himoa vaan. ü

      Ai toi jalka? Vai jalka?
      Toi jalka syntynyt vanhaan kumppariin.
      Betonia vaan kaadettu.
      Kuivatettu.
      Ja son siinä.
      Mut en ite tehny.

      Poista

Sana on vapaa. Tattista kommentistasi. :)