Ai että, ku on lämmintä.
Tänään koin lievää ahdistusta, joka kääntyi aikamoiseksi riemuksi. Juoksukoulu part one läpi kävelty. Onneksi niin, sillä kävely nyt vielä jotenkin menee, mutta että meikäläinen tästä vielä juoksuun lähtisi. Saas nähdä. Joka tapauksessa sellainen tarmo ja puhti sieltä tuli, että olipa mukava muutenkin alkaa hommiin. Haravointikin sujui kuin lasten leikki. Ai, ja laiska töitään luettelee. No, kaikki muut sitten onkin tekemättä. Kyllä noista akkunoista vielä jotenkuten lävitse näkee. Ja eihän tota partsillakaan millään viitsisi näin komeilla ilmoilla istuskella. No eipä.
Ihanat kuvat!
VastaaPoistathänks teille. :)
Poistaihan totta pakko kertoa:
VastaaPoistaMinä- sohvaperunoiden sohvaperuna-
aloitin juoksemisen!
Ja 5n viikon jälkeen menee jo kilometrejä...
kuukausi sitten maksimi 200 metriä!!!
Että ihmeiden aika ei ole ohi!
jää koukkuun... :)
maailman kahdeksannesta (vai yhdeksännestä ihmeestä)
informoi valopää :)
huippua sinä.
Poistavarmaan ihan mahtifiilis.
ja tuo erilailla puhtia päiviin.
ihmeiden aika käsillä siis. :)
jee.
odotan sellaista koukkuuntumista.
mutta mennään koulun oppien mukana ja ekku me kävellään vaan. muutaman viikon päästä vasta juostaan. kauhulla odotan. huh huh.
meikäläisellä kääntynyt ajatus niin että odottaa MILLOIN PÄÄSEE lenkille eli siis juoksemaan.
VastaaPoistavälillä kun ihan vaan kävellään joko sauvojen kanssa tai ilman.
mutta pätee näemmä se, että hitaasti pienen pienin askelin- ja pienin tavoittein. ei tipu korkealta, vaan ennemminkin pääsee iloisesti yllättymään monta kertaa.
ja uskomatonta, että oikeasti pikkuhiljaa sitä jaksaa enemmän.
mutta maltti olkoon mottomme! ;)
terveisin valopää
Maltti on valttia.
Poista:)