Muuttoreissu

Viikko sitten ajeltiin isäpapan kaa Pirkanmaan kautta varsinaiseen Suomeen. Reissun tarkoitus oli hakea mun kamat (lue: koko omaisuus) pois säilöstä. Lainattiin mun serkulta iso paku. Pappa ajeli, mä en voinu, ku se oli rekisteröity kuorma-autoks. En mä ois jaksanutkaan. Nous taas kuume. Vaik luulin, että kolme kuumepäivää olis riittänyt. Kuunneltiin matkan ratoks Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajaa. Suosittelen. Hauska. Ja niin totuuden mukanen. Kyllä mäkin niin mieleni pahoitin.

Yövyttiin siskolla. Sen tenavat on niin ihania. Mä nukuin isojen tyttöjen lattialla, aamulla kömpivät viereen, on se niin somaa. En ollu oikein iskusa, mut saatiin me pystyyn kuitenki perinteinen karkkikiska. Kyllä tuliaiset teki kauppaansa. Ekaluokkalainen teki kiskalle kyltin. Kirjoitti sen ihan ite ja kysyi multa et tuliko oikein, johon mä et laita molempiin sanoihin viel toiset k-kirjaimet. En huomannu ennen ku sisko ihmetteli et onpa tullu liikaa kookirjaimia kiskaan. Pistin kuumeilun piikkiin neuvoni.

Pappa hiukan naputteli terassiin portaita kera siskon miehen. Mä hoputin, että tarttis lähtä ku ne kamat pitäs heitellä autoon viel illan päätteeks. Syötiin ensin, jotta jaksettiin ajaa Turkuun saakka. Sisko jaksoi kattaa kauniisti, vaikka oli itekki sairaana. Ihmettelenkin, silloin harvoin kun sairastan, että miten ihmeessä täsä ketään muuta jaksais hoitaa ja ruokaa laittaa. Ootte te äidit ihmeellisiä! En ymmärrä.

Matkalla satoi. Ja paistoi aurinko. Söin keksiä ja join Jaffaa. Jospa määränpäässä ei sataisi, ajattelin. Ja eipä satanut. Saatiin laatikot ynnä muut roinat kuivana autoon.

Kyllä paikkoja särki kun auto oli täys. Sai meikämammaki otsaltansa hikeä pyyhkiä, se kuume, se kuume. Kirjalaatikot sais lailla kieltää, mietin tarvisko kirjoja ollenkaan omistaa, saahan niitä niin näppärästi kirjastostakin lainattua. No joo, on ne omas kirjahyllys niin kivoja. Laskin, liekkö oikein, että mulla oli neljätoista laatikollista kangasta. Ups. En valehtele. Kyllä sormet jo syyhyää.

Sunnuntaina ajeltiin takas pohjoseen. Porin ohitettuamme tankattiin auto ja halutti kaffea ja pikkupurtavaa. Käytiin mielenkiintosessa kahvilassa, josta mä en tahtonutkaan mitään. Ei tehnyt sitte yhtään mieli! Yks kysy sämpylän hintaa, johon kahvilan omistaja sanoi, et kahteen ja puoleen oon sen myyny, mut voin myydä eurollakin ja ilmankin voin antaa, on täällä ennenkin mierolaisille ilman annettu. Että oltiin sitten mierolaisia. 

Oltiin myöhään perillä. Parkkeerattiin auto pihaan ja mentiin nukkumaan. Kyllä ne tavarat siellä autossa oottaa. On ne nyt jo autosta pois, varastossa. Jospa ne pian olisivat taas liikenteessä.