Me harrastettiin eilisiltana taas legoilua. Se on niin kivaa, tädistäkin. Mielestäni legoilla ei tule sanan varsinaisessa merkityksessä leikittyä. Legoilla rakennetaan. Pikkusena - saunanraikkaana ja punaposkisena -lauantai-illat kuluivat legojen parissa. Pikkulegojen tietty. Oli aika hienoo, kun pääsin isojen kaa rakentelemaan legomaailmaa. Pikkulikat itkivät oven takana. No, se ei niin hienoo ollutkaan.
Veljenpoika teki vesitason, jolla on valmius pelastaa vedenalaan joutuneita. On uloketta jos jonninmoista. Löytyy suihkuturbiinia, mäntää, spoileria, rupelia, siipiä, suihkumoottoreita ja välkkyviä valoja. Pelastusvenettä unohtamatta. Aika vaikuttava.
Poika teki tädillensä auton, kun en itse osannut. Mä tein talon. Taas.
Mun veljet ostavat pojillensa legoja. Tietenkin. Ykski joulu neljän-viiden vuoden ikäinen veljenpoika sai joululahjaks tekniikkalegoja, joiden ikäsuositus tais olla viisitoistavuotiaille tmv. Tais siinä isällä, kröhöm joulupukilla, olla oma nenä ojassa. Mukavasti oli sit kulunut jouluyö rakennellessa. Kaikessa rauhassa. Muiden nukkuessa. Eikä tää oo ainut kertomus kyseisestä aiheesta. No, veljenpojat ovat kasvaneet, liekkö löytyy näppäräsormisille liian vaikeaa ylitsepääsemätöntä rakentamista / ohjetta.
Ei oo tanskalaisen puusepän poika Godtfres Kirk Christiansen ollut lainkaan pöllömpi keksiessään Legot.
Leg godt - Leiki hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana on vapaa. Tattista kommentistasi. :)