Aivan mahtava paja, lasi ja tunnelma.
Puhalsin omani ylläripylläri mustaakin mustemmaksi palloksi, johon laitettiin tietty ripaus valkoista. Ai että. Pallura jäi vielä uunin hehkuvan kuumaan syleilyyn. Ja lasimestarin jäähdyteltäväksi. Oli kyllä aikamoinen mestari. Myös suustaan. Hauskakin.
Ja se on muutes aivan legendaa, että punainen lasi värinsä vuoksi olisi arvokkaampaa kuin toiset. Kaikenkukkuraksi moni uskoo/uskoi kuten tämän jorinan kirjoittajakin, että punaiseen lisätään kultaa. Mutta ei uskota enää. Eikä luulla. Sillä lasimestari tietää. Ettei iittalakaan käytä punaisessa kultaa. Punainen väri on vaan niin vaikea hallita. Työstää. Että lasi pysyisi punaisen punaisena. Ei haalean vaaleana. Viisastuu sitä vanhanakin. Sen tähden punaisen lasin hintakin on useimmiten kalliimpi kuin toiset, vaikeusasteen mukaan katos nääs.
Mutta. Taidanpa mennä toistekki. Nyt saatiin vain puhaltaa palloa, ku oli sen verran suuri ryhmä. Josko hommaisin pikkuporukan, ni päästäis enemmän touhuun mukaan. Kuka tahtoo matkaan. Tee muutes sinäkin oma porukka ja mene puhaltamaan omasi. Yrityksen löydät täältä ja lasinpuhalluskurssit täältä. Go go.
Ja ei, ei tämä heppu mainostuksia kaipaa. Kuhan vaan innostuin. Tuntu olevan ja tulevan monenlaista lasinpuhallusryhmää ja ostajaa. Taispa meidänkin porukan matkaan vaasi jos toinenkin lähteä. Ynnä muuta mukavaa. Lasista. Ihan huomaamatta.
Eihän nää tuotteet aivan tyylisiäni ole. Mutta ihailen sitä taitoa. Luovuutta. Asiantuntemusta. Ja asennetta. Ja hmm, mikä tossa hyllyllä tönöttääkään. Ja mitkä noi onkaan, jotka langan nokassa roikkuvat. Uuups.
Sain muutes luvan kuvata.
Oikein kehotuksella.
Kiitos siittä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana on vapaa. Tattista kommentistasi. :)