Taitavien käsien massaa maassa

Olen fiilistellyt luovuuden äärellä ja sen materian mitä viikonlopun kädentaitomessut tarjosivat minulle. Paikan päällä vaan tuppas ärsyttämään, koska kuvaaminen oli kielletty ilman näytteilleasettajan erillistä lupaa. Moni olisi varmasti antanutkin luvan, mutta kukapa jaksaa etsiä siinä valtavassa vyöryvässä massassa itse kojun pitäjää, hei anteeks, saisinko. Joten kuvaaminen jäi.  

Kyllä meitä myös puseroon hihitytti, kun eräässä kojussa myytiin kransseja. Sellasia  (mun röyhkeä arvio) tiimarin valmiskranssipohjia, joihin oli sit oman maun mukaan laitettu jäkälää, pari punavalkoista minisientä ja ehkä jopa punaista nauhaa rusetiksi. No ei siinä mittään, kuhina kyllä oli valtaisa ja tuotteet myivät, mutta kojua ja niitä tuotteita ei saanut kuvata, oli oikein kieltolappu. Oli oli. Musta aika hauska. Olihan idea uusi, apua, jos joku vaikka pöllisi. Täh. 

Kukkohovi, Harkki ja Uotinen löytyivät kameran etsimeeni useasti. Jihuu. Niiden olalla ei sentään lukenut, no photo. On musta sekin hauska, että Uotinen jaksaa olla joka messuilla menossa mukana. Että kädentaitomessuillakin. Ja aina näytöslavan vieressä ja hänen pukunsa tulevat takuulla päättämään joka ikisen muotinäytöksen. Sanokaa mitä sanotte mutta näin on. Runsaan kymmenen vuoden omanäkemykselläni. Ihan siistiä, että se oli näilläkin messuilla. Mutta jotenkin. No, en mä ymmärrä, ehkä se kuuluis jonnekki muualle. Mun mielestä. Taistelloo vähän eri svääreissä koko jätkä. EDIT. Meikällä on Uotiset ja Rintalat sekaisin. Molemmat niin kovia. Mutta Rintalaahan mä niin ku tarkotin. Sorkke. ü

Nii, ja Anne on todella miellyttävä. Jos ette tienneet. On Anukin. Ja Mekkotehtaan naiset. Ja Valkoisen pellavan siskot. Ja Ihana Designin trio. Ja Pylsyn Anu. Jaja. 

Messujen anti oli suunnilleen sellanen mitä lähdin hakemaankin. Eli ei mitään uutta auringon alla. Mutta jotain. Jotain kuitenkin. Oli materian ja tuotteiden myyjää laidasta laitaan. Oli innostavia tuotteita ja niitä vähemmän innostavia. Jokaiselle jotakin. Ite hamstrasin mm. himmelivärkkejä ja titimadamia. Aih. On sitä taitavia käsiä. Ja taitavaa mieltä. On sitä. 

Voin muuten kertoo, että himmelit olivat suuressa huudossa. Paitsi että himmeleitä oli tehty perinteisin menetelmin, niin viime jouluiseen tapaan nytkin oli muovipillihimmeleitä, mutta haa, olipahan muutakin. Avattavasta paperinauhastakin oli kekattu kääriä pilliä liiman kera. Tuli muuten kaunis. Valkoinen. Mutta olipahan vielä muukin materiaali keksitty kyseiseen koristeeseen. Eli lasi. Kultainen ja hopeinen väriltään. Oli muuten sairaan kaunis. Ostinpa värkit minäkin hopeiseen. Eikö näitä ohuen ohuita lasipilliä saisi muualta kuin Hollannista, hohoi iittala ja kumpparit.

Kiertely ja kaartelu toi ennalta-arvaamatta muutamien blogistien kojuihin. Oli aika jännää. Oivaltaa, että hei, täähän on jostain tuttu, ainii, mä oon (niin) seurannut tän juttuja. Nyt kuvilla ja teksteillä oli ääni, ilmeet, eleet, usein myös iloinen asenne. Vähän hämmentävää. Saada kasvot. Heille. 

Nyt mä sit seuraavaksi odotan joulumarkkinoita. Turun, Helsinkin, Fiskarsin ja mitä niitä onkaan. Parit Designmarkkinat sun muut jos myös ehtisi kurkkimaan. On tää joulunalusaika mukavaa. Sustakin? 

Nyt keitän kaffet. Ja lämmitän pakasteesta pullaa. 

Koska tänään kirjoitin vakkarisopparin. 

Ja huomenna puhallan lasipallon.