Tunnustan, mutten ennusta

Blogiani olen pitänyt kaks ja puoli vuotta, jonka aikana olen saanut muutamia tunnustuksia ja haasteita, jotka ovat valitettavasti jääneet minulta leijumaan jonnekin nettiavaruuteen. Pahoitteluni heille, jotka ovat niitä vaivautuneet minulle antamaan. Kiitos ja anteeksi. 

Mutta nyt. Olen varmasti mennyt sekaisin auringosta ja otin jostain kumman syystä haasteen vastaan. Sain siis sula mahdollisuus-blogin ihaNaiselta Niinalta Best Blog-palkinnon, joka on symbolinen ele, jolla voi osoittaa ja antaa näkyvyyttä uusille tai alle 200 lukijan omaaville blogeille. Kiitos. Olen otettu. 

Tsekatkaa ihmeessä mun uusi tuttavuus, Niinan blogi, jossa kuvat ovat mielestäni blogin sielu. Tämä nainen löytää kirppikseltä mitä sinä et löydä tai tiennyt olevan olemassakaan. Niinalla on taito kuvata elämän ja tavaroiden kauneutta juurikin näiden löytöjen ja vaikkapa hylättyjen tehdasrakennuksien kautta. Pidän siitä kaikesta, myös värkkäilystä. Ja siitä, ettei koti ole täynnä gesign sitä, tätä ja tuota (sopivasti kylläkin) vaan vallan elämänmakuinen ja kodikas koti, sula mahdollisuusmainen. 

Ensin vastaukseni kymmeneen kysymykseen, jotka Niina on laatinut.

1) Mitkä osa-alueet elämästäsi eivät päädy blogiin? Kaikkein henkilökohtaisimmat ja täysin tunnistettavat jutut eivät päädy blogiini. Olen myös pitäytynyt kuvissa, joissa ei joko ole ihmisiä tai ovat tunnistamattomia. Olen tahtonut pysyä anonyyminä. 

2) Kirja, jota et malttanut laskea käsistäsi? Nykyään olen aivan liian laiska lukija vaikka kirjahyllyni pursuaa kirjoja. Mutta onhan noita kirjoja tullut luettua ja yleensä kyllä ahmin kirjan kuin kirjan kertalaakilla ja aika on yö. Ja aamulla silmät ristissä. Tess Gerritsen ja Madeleine Brent on mun suosikkikirjailijoita. Mut hei ja niisk ja päinvastoin. Aloitin juuri 875 grammaa: Pirpanan tarinan ja jouduin laskemaan sen heti käsistäni, sillä silmistä valuvat suolaiset vedet estivät lukemisen jo esiluvussa. Eläydyn kirjoihin täysillä. Huomenna saattaa olla lukupäivä. 

3) Mieleenpainuvin matkamuistosi? Ensin mää, että jokin tavaramuisto, mutta sitten hiffasin, että saattaa olla kyseessä matkailukin. Ihan parhaita on ollut lapsuuden asuntovaunuseikkailut joko suvisessa Suomessa itikoineen ja suolamakkaraleipineen tai Norjan kiikkerät vuoristotiet, vuoristolumi ja jäämeripeseytyminen kirvelevine shampoineen. Kymmenen hengen poppoolla haisu-bussilla. Ai että. Muistoja kultaisia. 

4) Mitä muuttaisit kodissasi seuraavaksi, jos raha ei olisi este? Minähän asun vuokra-asunnossa, joten en kamalasti rahaa siihen laittaisi vaikka sitä jostain ylimääräisiä tipahtelisikin. Mutta jos vallan ruhtinaallisesti tipahtelisi, kyllä mä satsaisin ja laittaisin uusiksi keittiön ja veskin. Ne on makuuni erittäin karseat. Sitten lattia. Levyseinät. Komerot. Jaja. Sit jos se jokin olisikin tavara / huonekalu minkä muuttaisin kodissani, niin se olisi ehdottomasti täydellinen sänky. Kyllä. Huonossa on nukuttu. Hyviä unia kylläkin. Mutta keho ei pidä. Kokemastaan. Tahtoisin mä kirjahyllynkin omistaa. 

5) Mikä on takuuvarma kevään merkki kodissasi? Ehdottomasti leikkokukat, kuten tulppaanit. Ihan vaan siitä kaupan kassan läheisyydestä ostetut. Toinen kevään merkki on tavaroiden vähennys ja kirppispöydän varaaminen. Se näkyy kodissani ensin täytenä kaaoksena kun kaikkien komeroiden kamat on hujan hajan lattialla menossa sinne, tänne ja tuonne. Mutta sen jälkeinen tila, kun autolastillinen on lähtenyt pihasta kamoineen päivineen oikeisiin osoitteisiin. Se  on täydellinen. Se tila. Niin helpottava. Ja helposti hengitettävissä oleva. Aah. Ja se on mulla tässä käsillä - ai että - en antaisi tätä oloa ja hetkeä pois. Siihen tilaan sopii tuoda tuoreet leikkokukat. Kevät. 

6) Millon viimeksi nauroit kippurassa? Jaa-a, oon joko naureskelija tai sit sellane hörähtelijä. Harvoin kippurassa. Mutta kyllä myö viikko sitten taisimma ihan kippurassa hirnua. Nauraa elämälle. Ja huonoille kuskeille. Muullekin. 

7) Keneltä haluaisit yllätysvierailun? Mitä. Varmasti ihan keneltä tahansa. Oikeesti, yllätysvieraita käy liian harvoin. Kaikki on niin suunniteltua ja hei, ex tempore-kyläilyt, onko niitä enää. Harmi. Jos ei oo. 

8) Kuka esittäisi sinua elämästäsi kertovassa elokuvassa? Hehee, jos ikinä kuunaan valkeana sattuisi erehdys ja minusta tehtäisiin elokuva, mua voisi näytellä tietty joku mun systereistä. Ne osaa varppiin muutenkin mun ilmeet, eleet ja äänet hyvin. Mutta jos heitä ei voisi valita, toivoisin tietty että joku äärimmäisen kaunis, pitkäsäärinen ja sielukas nainen saisi kunnian näytellä mun elämää. Heh heh. Oikeesti se vois olla vaikkapa Knihtilä. Persoonaa kehiin hei ja räkänauru päälle. 

9) Ikimuistoinen luontohetki? Just. Mä en oo mikään eräjorma, vaikka kyllä mää siellä viihdyn mainiosti, kun sinne joskus eksyn. Kyllä ne muistot on näissä perusnuotiojutuissa, makkaranpaistoissa, hyvässä seurassa ja äänten sekamelskan joukosta kuuluvasta linnunlaulusta. Oha ne hienoja luontohetkiä.  Mut yks luontojompperetki oli huikein, kun viisi alle täysi-ikäistä naista pyöräili Oulusta Hailuotoon telttailemaan. Kahdeksi yöksi. Ja jotta olisi ruokaa ja lämmintä juotavaa, täytyi olla myös nuotio. Oli kuiva sammalikko. Ja rutikuiva metsä muutenkin. Päivä kului, puuhastelimme jormattarina. Lojuimme teltassa, levähdimme, kunnes kuulimme kaverin kiivaan tamppauksen; tuli on irti. Kyllä kuulkaa tampattiin ja uutta nuotiota ei enää tehty. Seuraavallekaan päivälle. Vähän oli appeet ja mielet senkaltaiset että. Mutta oltiinpahan reissussa. Lähtiessämme saarelta ajoimme valtavan kyltin ohitse, avotulen teko kielletty. Ehdottomasti. 

10) Voitko jakaa jonkin lapsuusmuiston? Apua, en yhtäkkiä muista mitään. Mut ekana tulee mieleen velipoikien ja serkkujen kanssa leikityt - ah - niin aurinkoiset ja lämpimät kesät, heinäladossa aivastellen ja salaa hypityt hetket, armeijahenkiset marssit ojan penkkoja ryömien ja serkkupojan, hih, kanssa vihille menot huntuineen ja kukkakimppuineen kaikkineen. Ihanhan tässä. Tippa herahtaa. 

Huh and puh. Selvisinpä. Ups. Ja kello on ihan kohta kesäajassa. 

Sitten kymmenen kysymyksen laatiminen seuraaville tunnustuksen saajille. Ei onnistu nyt multa. Olen laiskalla päällä. Mutta hirmu mukavia blogeja on paljon, tosta oikealta voi tsekata halutessaan mun lemppareita. 

Ei ku hei, terkkuja savonmualle Marjukalle, joka on myös mun uusi tuttavuus blogirintamalla. Ota tunnustus koppina ja halutessasi voit varmasti vastata Niinan yllä laatimiin kysymyksiin. Jos jaksat. Ja Niina ei suutu, auts. 

Marjukan Nuapurissa-blogissa on remppaa ja elämää, mustaa ja valkoista, keltaista ja pinnatuoleja, brioa ja maria, itsetehtyä ja siksakkia, lapsiperheen elämää ja Kuopijo-tärppejä. Paljon silmää hivelevää ja elämän makuista sisustusta. Unohtamatta savolaista elämänmenoa. 

edit. Ilmeisesti viimeiset lauseet on kirjoitettu täysin väsyn vallassa, joten Nuapurissa-blogin Marjukan nimi oli vahingossa vääntynyt vallan toiseksi nimeksi. Nyt jo korjattu. Tsori.