Matto on tullut kotiin

Kerrattain oli mahdottomassa hukkapiilossa lahjakortti, jonka avulla suunnittelin villamaton ostoa. No se kortti löytyi tietty erittäin yksinkertaisesta paikasta ja meikäläinen lähti ostoksille. Mutta aloitti jahkailun. Ostaako tämä vaiko tämä. Vaiko siksakkia vai jopa nukkaista. Siinä ees taas sutatessa kauppojen väliä, hahmottui verkkokalvoilleni vuokrakotini lattiamatsku ja sisustuksen pitkäikäisyysfunktioni, joten vielä kerran suttasin ystävällisten avustajieni kera Kodin Anttilaan ja nakkasin olalleni Pandora-käärön. Hymyillen. 

Miten hassua, että kyseinen maton reuhka on viime vuonna valittu Divaanin Vuoden parhaaksi blogihitiksi. En tiennyt sitä. Niin pal mä oon mukana ajassa. 

No, eilen illalla inspiroiduin luuttuamaan uudella mopilla (enää ikinä osta muuta kuin Siniä) koko talon  ja heitin maton lattialle, sohvan eteen. Matossa viehättää graafinen ilme ja kaksipuolisuus. Kyllä se mun mielestä on komiakin. Jalanpohjatkin pitävät. Vaikka kesää kohti mennäänkin hurjaa kyytiä. Sohvalla läppäri sylissä röhnöttäessäni havaitsin silmäkulmissani pientä värähtelyä, vähän isompaakin. Huij. Täytyy ilmeisesti vaihtaa kone ihan vaikka sille kuuluvalle paikalle, kuten työpöydälle, jotta silmätkin kiittäisivät.  

Tekisi mieli päästä eroon noista mustavalkoisista nojatuolista. Kiinnostuneita? Ihan vähän on ruvennut taas kutkuttamaan ajatus Kolasta, keinuvaisesta tuolista keltaisine jalkoineen. Saattaa olla, että ostan. Kun rikastun. Se on just typerää, kun hankkii yhden kauan himoitun ja tarvitun tuotteen, niin kappas, heti alkaa tekemään toista mieli. Ihmismieli on kumma. Ja materialistinen. 

Niin, ja se lahjakortti jäi käyttämättä. Se oli sinikeltaiseen. Ystävä lupasi jelppiä ja lunastaa sen omakseen. Itse en keksinyt kortille enää mattolöydön jälkeen käyttöä. Ainakaan järkevää sellaista. 

Meikäläinen on muuten tarttunut itseä niskasta kiinni ja mennyt instagramiin. Ihan kaikki ei mulle siellä ole vielä auennut, mutta jospa vanhoilla päivillä vielä kerkeisi oppia. Instan salat. Mä niin toivon, että juuri huollosta tullut puhelin toimii jatkossa moitteettomasti ja huoltoon unohtunut laturikin kotiutuisi het´ ja piakkoin postin välityksellä. Muuten. Olen taas ilman luuria. Eikä instasta ole iloa. Muustakaan. 

ps. Älkää sanoko, että matto on liian pieni.