tiistai 24. joulukuuta 2013

Fröjdefull julhelg






Tulimme joululoman viettoon perinteitä kunnioittaen ojan kautta. Säilyimme ehjinä, autokin. Oli aika keli, sanoisin. Sen jälkeen teki ruumiille ja mielelle mainiota kotisaunan lempeä lämpö. 

Täällä on vähän lunta. Ja tunnelmaa. Vatsakin jo ennen joulua tehokkaasti täynnänsä. Tästä on hyvä jatkaa. Joulua. Pian tulee jouluvieraita. Ja talo on täynnä ääntä. Iloa. Joulumieltä. Ja rauhaa.  

Vesisateinen Suomen Turku julisti joulurauhan. 

Minä toivotan kans
riemullista joulujuhlaa - fröjdefull julhelg.

perjantai 20. joulukuuta 2013

Joululomalla




Kyllä sitä ihmisen lapsi oli loman tarpeessa. Jag är trött. Koko viikko mennyt kuin sumussa. Kehoni yritti karata loman viettoon jo paria päivää aikaisemmin. Tänään vielä taistelin ja torkuin töissä, tehtävänikin tein alta riman. Roimasti. Ihan jo luulin, että vatsapöpökö tässä kiusaa, mutta mitäpä vielä, elossa olen ja nyt niin lomalla että hyvää tekee. Se kaikki oli vaan väsyä, oudot olot ja pöpöluulot. 

Ettäjotta ihana, kun joulu tulee. Ja saa rauhoittua. Olla. 

Ei silti. Tänä vuonna olen varmaan vähiten koskaan joulun eteen hommia paiskonut, että pikkainen (=aika iso) pelko on sydämen alla joulun tulemisesta tai tulematta jättämisestä. Sanovat, että joulu tulee, vaikkei sitä laittaisikaan. Se on paljon luvattu se. Ja mä uskon siihen. 

Ihanaa joululomaa kaikille kellä sitä suinkin vaan on 
ja paljon tsemppiä niille, joilla sitä ei lainkka ole. 

tiistai 17. joulukuuta 2013

Erehdystäkö


Ongelma. Tilasin kauniin joululahjan, se tuli tänään. En vaan raaskisi sitä millään kääriä paperiin ja luovuttaa toiseen osoitteeseen. Silti, se oli tehtävä. Entäs kun niitä tuli kaksi. Jee. No äh, ei se toinenkaan ole tähän talouteen vaan vallan senkin tarkoitus olisi matkata paljon pohjoisemmaksi. Ma luulen, on tapahtunut erehdys. Iso erehdys. Missä kolmas. 

Käykö teille näin. Että ostatte liian oman näköistä tavaraa lahjaksi. Josta sitten on vaikea luopua. Kun tahtoisi itsekin pitää. Hyvänä. Omistaa. 

Kuva ei liity tapaukseen. 

ps. Olen yli kolmekymmentä. 

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Tyhjän paperin syndrooma


Hyllyäni vaivaa tyhjän paperin kammo. Ei vain sopivia esineitä tai sommitelmia löydy. Miten te teette sen. Olen tässä kyllä tehnyt vähän tonttujen tontun työtä ja ollut havaitsevinani, että hyllyyn kuuluu melkeinpä kiintokalusteena Design Lettersin kirjainmukit. Tojellainnii. Tammikuussa perehdyn asiaan ja selätän tyhjän paperin kauhun. 

Tärkkäyspäivä -käys + eä





Eilinen päivä oli jännä. 
Pakkasen puremia neniä näytettiin Tammisaaren vanhanajan markkinoilla, joita voisin lukuisin sanoin ja lausein kritisoida, mutten tahdo viedä joulumieltä pois, multa enkä teiltä. Markkinoiden ankea anti korvattiin paikallisen viedessä minut tunnelmalliseen ja vallan viehättävään tanskalaistyyliseen kahvilaan, Smögen art café & radiomuseo. Oi oi, vaaleat sormipaneeliseinät, herkulliset paakkelssit ja tunnelma, harmi vaan, kun on niin harvoin avoinna. Mutta miljöön takia jo voin suositella paikkaa, go go

Kahvilanautintojen jälkeen ajelimme kahden hengen kässäkerhoon, jossa tärkkäsimme vuoden aikana virkkaamamme pitsikukkaset ja -tähtöset. Osa tomusokerilla ja osa perunajauhoilla. Kummallakaan tärkkääjällä ei ollut aikaisempaa kokemusta kyseisestä toimesta, vaan mentiin googlen antamilla tiedoilla ja näppituntumalla etiäppäin. Jännityksellä odotan millaisia kovetuksia saimme aikaiseksi. Talon lattiat ovat nyt sitten sisustettu pahvialustoilla, joissa kuivuvat pitsit majailevat. Jouluista, hah. 

Lopun iltaa vietinkin yksinäni ja odottelin sohvaa kotiutuvaksi. Sainkin odotella sitä kelpo ajan. Mutta tulihan se sieltä. Kotiutuksen jälkeen aioin leipasta tämän talouden vähäiset piparit, mutta enhän tietenkään malttanut heivata takamustani uuden karhean sohvan syleilystä keittiöni kalsean kylmään tunnelmaan. En toki. 

Joulun läheisyys on siitä kivaa aikaa tällaisille lapsenmielisille kuten tätä skriivaavalla tyypille, että paketteja tulee ja menee ovien auettua ja postiauton käytyä. Jouluviemiset/-tuomiset ovat kivoja, varsinkin kun niihin on vähän vaivaa taikka ajatusta käytetty. Kuten tossa Blossomin paketissa, että oli niin herttainen paketti, jottanotta millään en olisi raaskinnut avata sitä. Kannattihan se toki avata, nyt näin sunnuntaiaamun (päivä jollekin) kunniaksi mukissani höyryää suklainen kaffe (ruotti), ei pahaa. Purkin tuoksu, taivaallinen. Hokasin tässä, että Blossomin tuotteethan ovat pääosin tanskalaisia ja juuri olen hehkuttanut saman maan inspiroimaa kahvilamiljöötä. Kyllä tanskalaiset osaavat. Onhan se aika romanttista, mutta aina ihmiselle pieni palaa romantiikkaa tekee mainiota. Eiks jee. Ainakin joulun alla. 

Ai miksikö eilinen päivä oli sitten jännä (saati tärkeä). No ku se soffa tuli. Ja se on sentään eka ihan ite ostamani ja valitsemani sohva. Onhan noita sohvia ennenkin ollut, saatuja, puoliksi omistettuja ja tuunattuja. Nyt oma, mieluinen. Talviolympialaisiin enää tovi aikaa. Sohvaperuna kiittää ja kuittaa. Toivottaa myös leppoisaa sunnuntaita. 

torstai 12. joulukuuta 2013

Yöpuhde


Tuovi aloitti ulkona riehumisensa. Liedellä lämpenee punainen juoma. Kuuntelen rauhallisen melankolista joulumusiikkia. Pahvit ja tussit odottavat tekijäänsä. Kyllä se tästä. Tavoite olisi ennen aamun koittoa olla valmis. Punainen joulupussukka täynnä kirjekuoria. Tsemppiä mulle. Hyviä unia teille. 

Tulisipa huomenna uusi sohva. 

Joulukortit






Oletteko kuulleet sellaisesta ihmisestä, joka ei ensin aio tehdä jotain, mutta sitten ihan viimeviime tipassa aikookin. Kun yhdestä sun toisesta suunnasta on osoitteen kyselijöitä. Ja olisihan se mukavakin. Ideakin ollut jo vuoden selvillä. Ostin joulupostimerkit ja valun tästä pian iltavuoroon, jonka jälkeen pistän viime vuonna alulle laittamani tehtaan pystyyn. Teen joulukortit. Vasta huomenna viimeinen postituspäivä ja ainahan voi liimata kortin kylkeen joulupostimerkin lisäksi niitä pienempiä merkkejä, lisämaksusta. Juup. Ensi vuonna oon niin ajoissa. *hillitöntä tyrskintää* 

Se on niin, että mun joulu koostuu aikaisin aloitetusta hössötyksestä (tähti akkunalla syys?kuussa, suklaatpiparitglögit vatsassa lokakuussa, askartelut loka-marraskuussa jne.) ja sitten siitä viime tipasta. 

Kuvat viime vuodelta, sillä aurinko kadoksissa.  Etsintäkuulutus.