Tärkkäyspäivä -käys + eä

Eilinen päivä oli jännä. 

Pakkasen puremia neniä näytettiin Tammisaaren vanhanajan markkinoilla, joita voisin lukuisin sanoin ja lausein kritisoida, mutten tahdo viedä joulumieltä pois, multa enkä teiltä. Markkinoiden ankea anti korvattiin paikallisen viedessä minut tunnelmalliseen ja vallan viehättävään tanskalaistyyliseen kahvilaan, Smögen art café & radiomuseo. Oi oi, vaaleat sormipaneeliseinät, herkulliset paakkelssit ja tunnelma, harmi vaan, kun on niin harvoin avoinna. Mutta miljöön takia jo voin suositella paikkaa, go go. 

Kahvilanautintojen jälkeen ajelimme kahden hengen kässäkerhoon, jossa tärkkäsimme vuoden aikana virkkaamamme pitsikukkaset ja -tähtöset. Osa tomusokerilla ja osa perunajauhoilla. Kummallakaan tärkkääjällä ei ollut aikaisempaa kokemusta kyseisestä toimesta, vaan mentiin googlen antamilla tiedoilla ja näppituntumalla etiäppäin. Jännityksellä odotan millaisia kovetuksia saimme aikaiseksi. Talon lattiat ovat nyt sitten sisustettu pahvialustoilla, joissa kuivuvat pitsit majailevat. Jouluista, hah. 

Lopun iltaa vietinkin yksinäni ja odottelin sohvaa kotiutuvaksi. Sainkin odotella sitä kelpo ajan. Mutta tulihan se sieltä. Kotiutuksen jälkeen aioin leipasta tämän talouden vähäiset piparit, mutta enhän tietenkään malttanut heivata takamustani uuden karhean sohvan syleilystä keittiöni kalsean kylmään tunnelmaan. En toki. 

Joulun läheisyys on siitä kivaa aikaa tällaisille lapsenmielisille kuten tätä skriivaavalla tyypille, että paketteja tulee ja menee ovien auettua ja postiauton käytyä. Jouluviemiset/-tuomiset ovat kivoja, varsinkin kun niihin on vähän vaivaa taikka ajatusta käytetty. Kuten tossa Blossomin paketissa, että oli niin herttainen paketti, jottanotta millään en olisi raaskinnut avata sitä. Kannattihan se toki avata, nyt näin sunnuntaiaamun (päivä jollekin) kunniaksi mukissani höyryää suklainen kaffe (ruotti), ei pahaa. Purkin tuoksu, taivaallinen. Hokasin tässä, että Blossomin tuotteethan ovat pääosin tanskalaisia ja juuri olen hehkuttanut saman maan inspiroimaa kahvilamiljöötä. Kyllä tanskalaiset osaavat. Onhan se aika romanttista, mutta aina ihmiselle pieni palaa romantiikkaa tekee mainiota. Eiks jee. Ainakin joulun alla. 

Ai miksikö eilinen päivä oli sitten jännä (saati tärkeä). No ku se soffa tuli. Ja se on sentään eka ihan ite ostamani ja valitsemani sohva. Onhan noita sohvia ennenkin ollut, saatuja, puoliksi omistettuja ja tuunattuja. Nyt oma, mieluinen. Talviolympialaisiin enää tovi aikaa. Sohvaperuna kiittää ja kuittaa. Toivottaa myös leppoisaa sunnuntaita.