Pipopäivä

Tänään oli pipopäivä.

Pipopäivä on vapaapäivä.

Vapaapäivä on hyvin luultavasti kotoilua.

Kotoilu on yleensä kiireetöntä oleilua.

Kiireetön oleilu antaa ideoille siivet.

Siivekkäät ideat loihtivat milloin mitäkin.

Tänään nostin pöydälle ompelukoneen ja saumurin.

Olin yksin kotona. Levittäydyin keittiöön. Aloitin joustofroteilla. Inhoan sitä sotkua, mitä siittä lähtee. Valmiit työt käytin kuivausrummussa, tuuletusohjelmassa, joka keräs kaiken irtonöyhtän. Kätevää. Mä en rakasta joustavia materiaaleja. Siks, ku siihen ei oo mulla asianmukaisia koneita. Koulussa, kymmenen vuotta sitten, tottui ompelemaan oikeilla koneilla, joten tuntuu niin harrastelijamaiselta laittaa ompelukoneeseen kaksoisneulaa. Oi oi. Mutta ompelimpahan.

Metsolan joustofroteinen Sunray on pitemmän aikaa jo kummitellut mielessä. Nyt löytyi sillekkin käyttöä. Kaavat muokkasin Ottobren kaavoista. Ompelin ensin toisen satsin. Veljen pikku prinssille. Laitoin kuvaviestin ystävälle. Hän oli kade. No, kateellisuus on pahasta, joten tein hänenkin masuasukille asun. Odottamaan. Enää ei tarvitse kadehtia.

Aloitin joululahjojen teon. Ekaluokkaa käyvälle kummilikalle valmistui tunika. Joustofroteesta. Simppeli malli. Kaavat muokkasin halutunlaisekti perustrikoopaidan kaavoista. Kummilikan äiti tulee tykkäämään tästä. Kai likkakin. Tulipa köyhä kuva. Isoltakin näyttää. Oikeesti toi on kokoa 128.

Ostin kerrattain kirpparilta eurolla puuvillaneuleen. Ei se mulle mahtunut, tiesin. Ajattelin, josko joskus saisin sen hyödynnettyä jotenkin. Silmissä siinsi pehmolelut. No, sain tässä hiljattain tietää ystäväni masuasukin sukupuolen ja innostuin tekemään haalarin. Takana on napit ja läpät pukemista helpottavaksi. Kaunis tuosta tuli. Saumuri oli kovilla. Tarttis viiä se huoltoon. Jo pari vuotta sitten. Tuli siittä nallekin. Tai mikä lie otus toi on. Kaulakoruks kiinnitin paidan merkin. Oli niin osuva ja kaunis nimi. Sopis masuasukille. Hei, masuasukin äiti, eiks sopiski. Sä luet tätä, mä tiedän. :)

Vaatteiden / tuotteiden kuvaaminen on vaikeata. Varsinkin ilman luonnonvaloa, pimeässä. Värisävyt valehtelevat. Kuvat ylivalottuvat (mm. nallekuva, karun epäonnistunut, joo). Harmaita pintoja. Varjoja. Aika rasittavaa. Kukkuu mun pikkusisko, millon mä saan sen meijän yhteisen järkkärin käyttöön? Ja jalustimen. Oisko jo taas mun vuoro?

Ehtookellojen soidessa sain kutsun saunakylään. Otin mielelläni kutsun vastaan. Vaikka olikin pipopäivä.

Lepposat oli löylyt. Maittavan iltapalankin sain. Söin reippaasti. Olihan tuo nälkäkin ehtinyt kasvaa sitten aamupalan. Ulkona lämpötila laski. Lähtiessä oli auton ikkunat huurussa. Aamulla saa rapata. Jos on menoja.