Herkkuja on siinä monenlaista

Kokkolassa oli Eurooppalainen ruokatori lähes viikon ajan. Minä vierailin torilla viimeisenä päivänä, onnekseni. Olin sen jälkeen melkoisessa sokeritaivaassa, jota myös sokerihumalaksi kutsutaan. 

Valtavan suosion mm. Tampereella, Helsingissä ja Seinäjoella saavuttanut Eurooppalainen ruokatori saapuu vihdoin Kokkolaan tuoden Keski-Pohjanmaalle joukon pientuottajia Ranskasta, Italiasta ja Espanjasta. Ruokatorin anti on monipuolinen; Kokkolassa saadaan kesällä nauttia mm. eurooppalaisista juustoista, makkaroista, mausteista, suklaista ja makeisista, tapenadeista, marinoiduista oliiveista ja valkosipuleista.

Yksi torin vetonauloista on 14 –metrinen leipomoauto, jonka valikoimiin kuuluvat tuoreet patongit, leivät ja makeat leivonnaiset. Tampereella patonkeja jonotettiin parhaimmillaan yli tunti! Torilla on tarjolla myös katuruokaa; makeita crepe -lettuja ja espanjalaisia churroja sekä tuoreen patongin välissä Toulousen ja Merquezin makkaraa. 

Eurooppalainen ruokatori vetoaa juuri nyt pinnalla oleviin ruokatrendeihin; tarjolla on lähiruokaa ja pientuottajien delikatess -tuotteita. Tapahtumaan kutsutaan myös keskipohjalaisia yrittäjiä tarjoamaan omia tuotteitaan. Ruokamaakunnan anti ei jää kakkoseksi Euroopan herkuille! 

Lisäksi ruokatori on loistava mahdollisuus paikallisille tuottajille tutustua pienimuotoiseen ja laatuun panostavaan yrittämiseen. Kuluttajat etsivät nykyään vaihtoehtoja supermarkettien massavalikoimille; ruokatorilla tähän tarpeeseen vastataan. 

Ruokatori saapuu Kokkolan kävelykeskustaan Kokkola Cup -viikolla. Tori on auki päivittäin ajalla 18-23.7.2012. Euroopan ja Keski-Pohjanmaan herkut valtaavat kävelykeskustan Rantakadun purjelavan ympäristöstä.

http://www.kosek.fi/Tapahtuma.aspx?event=17919

Oli fudgea, suklaata, kuivatettua hedelmää ja pähkinää, makeaa crepe-lettua, ("nugaa")nougat-kakkua, maustettua oliivia, makkaraa, lihaa, juustoa ja saippuaa. Paljon muutakin, jota en muista enkä ymmärrä mitä ne olivat. Mutta minustakaan tuo viimeiseksi mainittu saippua ei ole herkkua, vaikkakin oli karkin väristä. Hehee. 

Fudget olivat noin sadan gramman palasina. Eli isoja. Mahtiherkullisen näköisiä ja makuisia. Olen mahdoton syömään karkkia, mutta nämä olivat jotain niin extraa, että jopa meikäläinen lohkas palasesta pienen palasen ja sillä hyvä. Makeaa oli. Tosi makeaa. 

Meloni kuivattuna. Jos et hokannut. 

Kaikkiin leivoksiin oli upotettu jollain tavalla suklaatia. 

Suklaat eivät päihittäneet Fazeria. Se on mun mielipide. 

Nämä italialaiset nougatkakut olivat uskomattoman herkullisia. Jokaisesta kakusta sai maistiaisia.  Tyrkyttivät oikein. Saako suomalaisilta? Jonotimme kakkuja, pähkäilimme, otammeko useampia paloja. Ennen meitä jonossa oli vanhemman puoleinen naishenkilö, osoitti ja sanoi; one this ja one this. Italialainen myyjä pajatti omiansa. Asiakas nyökytteli tyytyväisenä, kunnes myyjä osoitti vaa´an määräämää hintaa, 34 euroa. Asiakas oli tarjonnut kymmentä euroa. Oli siinä mummelilla nieleskelemistä hänen kaivaessaan lompakostaan 50 euron seteliä. Me viisastuimme ja otimme yhden palan. Hyvää oli, riittävästikin. 

Näiden vilkkusilmien patonkirekka oli neljätoistametrinen. Voin kertoa, että kuhina kävi rekan ympärillä taukoamatta. Patongit olivat ilmeisesti erittäinkin maistuvia. Tsot-tsottelijan kultainen kantasormus oli jäätävän iso. 

Tsot tsot. 

Harmittaa vieläkin, että jäi maistamatta tämän auton espanjalaiset herkut, makeat crepes-letut ja jotkut extra makeat rasvassa paistetut churrot eli munkkitangot. Niitä ihmiset jonotti ja popsi. Ja meikäläisellä valui kuola. Mutta eipähän alkanut närästää se rasva, eipähän. 

Kaiken ihastelun ja maistelun jälkeen tuumasin, että onneksi Suomessa ei tollasia herkkuja tehdä. Joko osata tai muuten vaan ei tehdä. Paisuisimme entisestään.