sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Luulivat viekkaaksi kerjäläiseksi - varmaan

Lomailijan arki alkoi rytinällä. Jo kotimatkalla.
Yht´äkkiä auto rupes sen verran pahasti allani heilumaan, jottanotta pysähtymistä tuli vakaasti harkita. Kunnes pam, ja pysähtymistä ei enää haikailtu vaan se oli tehtävä välittömästi. 

Olin matkalla yksin. 
Keskellä ei mitään. 
Ainakaan huoltoasemaa. 

Soitto isäpapalle. Lupasi antaa ohjeita luurin läpi. Ai että minä vaihdan tuon renkaan, varmistin kahdesti ja mumisin jostain hinausautosta. 

Muka urhoollisesti aloin hommiin. Kiikutin kolmion lähes asiaan kuuluvalle paikalle. Pitsihelmani heiluivat tuulessa. Kanssaimmeiset huristelivat ohitse. Oikein painoivat kaasua, vaikka meikäläinen seisoi tunkkeineen ja vaihtorenkaineen keskellä tietä. Siltä ainakin tuntui. 

Tuli kuitenkin pelastava enkeli. 2000 kilometriä jo tälle vuodelle pyöräillyt vanhempi rautarouva laittoi pyöränsä sivuun ja auttoi pyyteettömästi. Ja oli henkinen tuki. Ihana ihminen. Kysyi muutes ensimmäiseksi uskaltaako minua auttaa, jotten vaan olisi kerjäläinen ja maantierosvo. Nauroi päälle ja pyysi anteeksi, kun näki hätäiset kasvoni ja mustanpuhuvan likaiset ja tärisevät käteni. Kiitos ihana rautarouva, omien sanojen mukaan hullu naishenkilö.

Sata kilsaa episodin jälkeen meinas tulla märy. Tais tullakki. 
Loput neljäsataa kilsaa pelkäsin kiristämieni pulttien löystyvän jolloin rengas lentäisi ojaan ja tämä täti toiseen auton kera. Vuh vuh. Aina kun näin huoltsikan, ajoin sen pihan syrjäisimpään parkkiin, tarkistin pultit ja hyppelin pultin avaimen päällä. Jotta kiristyisi. 




Matka oli rasittava. 
Tarkkailin peilistä, haistelin ikkunasta, kuuntelin korvat höröllä. 
No, nyt se on ohi. Olen perillä. Turvallisesti. 
Rengaskin pysyi paikoillaan. 

Nii ja auto oli sama, joka kerrattain kävi ojassa allekirjoittaneen toimesta. Voe voe. Laina-auto. 

Sanoinko jo, että arki alkoi. 

Ja ens yönnä on kuulema kova ukkonen. 
Naapurin pappa kertoi, kun toivotti lomalta palaajan tervetulleeksi. 


ps. tämä tarina on tosi. ja opetus on sellainen, että sinäkin voit olla se pelastava enkeli jos vaan haluat. minäkin. auttettava on jo kiitollinen siitä, että pysähdyit hänen turvakseen. vaikket osaisikaan auttaa itse huollossa tmv. 
tehdään hyviä tekoja. ne kantavat.  


2 kommenttia:

  1. Voi sua!! Mä olisin ollut ihan pulassa... Pitänee tarkistaa oman auton varustus, löytyykö muuta kuin kolmio, jos samalla tavalla käy.

    Minullakin alkaa pian arki, joten nautin näistä viimeisistä vapaista aamuista juomalla pitkän kaavan mukaan kahvia :) Ei ehditty näkemään, harmi! Porukat kyseli sun perään viikonlopun aikana! :) Niilläki ikävä sua! Mukavaa arki viikkoa! -a-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen tarkistamaan ja tutustumaan myös vaihto-operaatioon. :)

      Harmi ku mun loma oli niin ohjelmoitua. Tarttee tulla joskus syssyllä, ku tääl kaikki rupee ahistaa. Ihana että mua ikävöidään!

      Voi hyvin. Iloista työntekoa sulle!

      Poista

Sana on vapaa. Tattista kommentistasi. :)