Muuan kilo mansikoita

Käytiin mamman kaa mansikkaostoksilla. Kaupassa pieni lapsi töni äitiänsä ja osoitteli mansikkalaatikoitamme, noin paljon. Takakonttiin laatikoita nostellessani eräs keppiä taluttava papparainen totesi, että kyllä noilla ainakin alkuun pääsee. 

Kuusi laatikollista kolmeen talouteen. 

Kysyin mammalta montako laatikollista ennen, kymmenen hengen perheesemme. Kesästä kesään. Useita kymmeniä kiloja, hän vastasi. Yritin huonolla matikkapäälläni laskea mansikoille hintaa. En osannut. Parempi niin. 

Kahdestakymmenestäneljästä kilosta viisi mansikkaa oli heitettävä pois. Hyvä satsi siis oli. Ja pakkaseen joutuivat. Ja kakkuun. Pihalle ajoi sopivasti pari autolastillista pellavapäitä, siilitukkia, liinaharjoja ja pieni untuvatukkainenkin. Kyllä kymmenen munan kakku teki kauppansa. Vaikka kerma loppuikin kakun tekijältä kesken. Ei se ulkonäkö vaan se täydellinen maku. Kröhöm. 

Eräs siilitukka oli haistanut rahan hajun mansikkamaidossa. Kerrattaisen säilöntäoperaation jälkeen hänen isänsä oli valmistanut lapsillensa mansikkamaidot. Olivat maistuneet. Lapset ylpeilivät isänsä reseptillään, mansikkaa, maitoa ja sokeria sopivassa suhteessa. Sitähän kannattaisi lähteä myymään torille. Tahkota rahaa. Ihan vapaasti. Tulen kyllä ostoksille kun myytte salaisella reseptillä valmistettua mansikkamaitoa. Jee. Ja maksan setelillä. 

Illalla pappa hemmotteli paistetuilla muikuilla. Makkaroillakin. Ihan lopuks, ku vieraat olivat jo lähtöpissoillansa, joku lapsista murheissaan huomasi, että jäätelöt jäivät syömättä. Murheiselle kuorossa vastattiin, ens kertaan, ens kertaan. Mutta kohta jo pappa veisteli palloja Ben&Jerrystä lapsenlapsillensa. Ja navat paukahtelivat. 

Mukava päivä. 

    

Mummulassa on mukavaa. Eli kotonakotona.  

Lomalla.