Kun naaman on saanut kukkimaan kuin parempikin joulukuusi, eikä joulusta vielä ole tietoakaan, voi todeta, että pikkujouluja ja kaiken sortin tekosyitä on vietetty, jotta suklaatia on saatu ahmia kitaansa. Mitä se on sitten jouluna. Onpa se niin mukava samaistua teini-ikäiseen kummilikkaan. Hah. Syödä suklaata ja ihmetellä miks naama kukkii. Outs.
Silti mä jaksa stressata. Kukkimisesta.
Syön sen minkä syön. Ja sitten taas olen syömättä. Jos olen.
Nautitaan jouluherkuista jokainen tavallamme.
Sillä ovathan ne niin hyviä.
Njam.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana on vapaa. Tattista kommentistasi. :)