Omalle atk-tukihenkilölle soitettua, jonka seurauksena kuvien tuonti blogiin tapahtuu tästedes nettitontun kautta. Ja kuvien (mitätön) muokkauskin tapahtuu eri taholla mihin olen tottunut. Tuntuu niin kovin vaikealta ja työläältä. Haluaisin, että tämä olisi helppoa, simppeliä. Vaan kun ei.
Kaiken pitää ilmeisesti muuttua ja tällainen ihminen, joka ei pysy lainkaan kehityksen tahdissa, joutuu pian irtisanoutumaan kaikesta. Inhoan koneilla säätöä. Ja puhelimella. Mulla on edelleenkin käytössä edesmenneen suomalaisen yrityksen luuri mallia C2, jolla voi soittaa ja tekstata. Ei muuta. En ole tekniikan ihmisiä. Mutta onneksi tunnen heitä. Ja he jaksavat kärsivällisesti toistaa sanomaansa. Aina uudelleen ja taas. Uudelleen.
Saas nährä.
Kaippa.
Mä tästä jatkan.
Sekä tätä.
Että trikoon leikkuuta.
Lauantaita.
Luulin jo olevani viimeinen dinosaurus tällä telluksella, mutta ihanaa meitä onkin ainakin kaksi vielä. Taistellaan yhdessä sukupuuttoa vastaan, jatkuvat muutokset ja päivitykset sun muut on hirmu rasittavia, just kun on tottunut yhteen ni sit laitetaan taas kaikki uusiks. Ihan ihmisluonnon vastaista. ;)
VastaaPoistaSaman edesmenneen firman vanha sardiinipurkki on osoittaunut lyömättömäksi soittovälineeksi ja aion kuluttaa sen niin puhki että.
Peeäs. Ihana himmeli! ❤
Mäkin luulin, että mä ainoa. Mutta jes, en olekkaan ja me yhdessä ollaan aika mainioita ajalla kivikausi. Niin se vaan on, ettei pysy millään perässä, tai joo, joten kuten sitä tullaan jälkijunassa, mutta kun menen ja opin jonkun, niin eiköhän juuri se samainen päivity ja muutu tmv. Huoah. Mutta nyt ei ahdista niin paljoa, ku tästä lähtien mä tiedän ajatella aina sua, ku syntyy probleemaa näiden kränkhärveleiden kanssa. Eli olet ajatuksissani usein. ♥
VastaaPoistapeeäs. tackar och bockar. :)