tiistai 29. lokakuuta 2013

Ruista ranteeseen









Jos voisin, istuisin nyt ruokapöydässä mammaani vastapäätä. Joisimme kahvia ja mutustaisimme ruisleipää. Rakastamme sitä kompoa. Kahvia ja ruista. Kai me jotain kaakkuakin mussutettais. Vanhenemisen kunniaksi. Onnea mamma. Rakas. 

Ja kiitos Ystävä. 
Täysjyväluomusta. 
Se oli täydellistä. 
Ja vatsa. 
Se on toiminut. 
Mainiosti. 

4 kommenttia:

  1. Nam! Toi leipä näyttää just sellaiselle mitä vetää vahingossa koko köntin kerralla, kun on niin hyvää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli njam. Onneks toi oli suht pieni leipä, mutta heh, voit arvata mitä tuore ruisleipä teettää. :D

      Poista
  2. Nam! Tuoretta leipää ei kyllä moni asia voita:P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta. Varsinkaan kotitekoista leipää, aah. :)

      Poista

Sana on vapaa. Tattista kommentistasi. :)