Olen myynyt hiljattain astioitani kirpputoreilla. Halusin päästä eroon eripari kupeista, lautasista, aterimista, kulhoista sun muista. Osalla esineistä oli tunnearvoa, osaa ei ollut käytetty kertaakaan, joku oli maria ja toinen iittalaa, osa tuliaista taikka lahjaa, jostakin en pitänyt ja jossain tökki väri. Se oli aika hieno tunne, että uskalsi luopua, päästää irti. Ja hei, sellaiset, jotka eivät ole astioiden perään eivät tätä voi käsittää. Näin.
Nyt hyllyissäni ei pitäisi olla eriparisia ja ihokarvat pystyyn seisauttavia astioita. Ja kaikkea pitäisi olla riittämiin, yhden hengen taloudessa. Mutta mitä teki Maya sitten markkinoilla. Juu, osti pari keittokulhoo. Eripariset. Tai väriset.
Keraamiset kulhot on valmistanut helsinkiläinen keraamikko, jonka nimeä en muista, koska myyjänä toimi komea nuori mies. Auts. Joka tapauksessa kulhojen pohjissa lukee Maljaani. Mitä luultavammin tuotteita myydään erinäisillä markkinoilla tmv. sekä Jonkissa. Tässä vanhassa artikkelissa näyttäisi esiintyvän kyseisen yrityksen kuppeja ja pikari. Mitäs pidätte.
Tarttis tehdä itsekin tuo. Siis myydä, ei ostaa :) kiva blogi!!
VastaaPoistaSuosittelen, molempia. :)
PoistaHei kiitos. ü
Eripari on hyväpari, minusta :)
VastaaPoistaMä uskon, että moni tykkää sellaisesta, mutta jotenkin se ei omaan talouteen sopinut, olla eriparista. :)
PoistaNuo on tosi hienot. Jos olis rahaa mulla, niin keramiikkaan törsäisin minä! Ja nuo kaapit nykyisin täyttävät joutaisivat kirppumarkkinoille. -ee
VastaaPoistaVielä lisättäköön, että sekin ilo on lapsista, että kun noin pari kuppia menee niiltä rikki joka päivä, niin alkaa nuo kaapit tyhjenemään. Tilalle voi sitten ostaa vain sellaista josta pitää. - - - Ja arvaa mistä en pidä - aaltovaaseista! Meillä niitä on monta (lahjaksi saatuja), ja minusta ne näyttävät "kitsiltä". (Mutta kyllä niissä keväiset tulppaanit aina ilahduttavat.) Ja kuule eiköhän mennyt sellainenkin vaasi rikki tyynysodassa viime keväänä mummolareissulla. Lähdin heti kaupasta tilalle uutta hakemaan ja yli seittämänkymppiä oli siitä pulitettava, kirpaisi, näillä palkoilla. -ee
VastaaPoistaSitten kun ollaan isoja ja rikkaita törsätkäämme keramiikkaan surutta. Sellaisia aikoja odotellessa. ü
PoistaLapsiperheissä astioiden rikkoontumiselta ei voi välttyä, mutta mieti, kun ostat tilalle uusia ja sellaisia mistä pidät, niin auts, kun sellaisista sitten tulee tsirpaleita. Vois harmittaa, enemmän kuin ei niin kivojen astioiden rikkoontumisista. :)
Mitä, että aaltovaasit eivät iske. Mehän voisimme ruveta niistä neuvottelemaan. Täytyypä tulla apajille. Tyynysodat ovat kyllä astioiden lähettyvillä kiellettyjä, sanoo vanhapiika. :D
Voi Ihana Maya! Mistähän minä saisin voimia/aikaa alkaa kaappejani tyhjentämään ja kun aitatkin ovat jo täynnä? Talossa on kaksi sataa neliötä ja lukemattomia kaappeja ja asukkeja vain kaksi. Jotain tarttis tehä! Ehkä eläkkeellä sitten... Terkkuja A-kummitukselta
VastaaPoistaHuh huh, siinä onkin sitten työsarkaa. Ota jälkikasvu kera miniät avuksi, niin jo joudut taistelemaan kaappien sisällöstä, jotta eivät veisi vallan kaikkea. Niin meillä käy aina, kaikki (tytöt) tahtoo samaa.
PoistaJep, eläkkeellä sitten, sittenhän ei oo muuta kuin aikaa. :) Pöh, eläkeläiset ovat niin kiireisiä ja reissaavat kaukana hiekkaisilla rannoilla, että voisin suositella tyhjennysoperaatiota hiukan aikaisemmin.
Muistan teitä joka aamu, oot(te) nimittäin tälle kummituksen tytölle ostanut aikoinaan niin kauniin ja ajattoman kahvipurkin, että kelpaa vieläkin, sanoo sellainen, joka hävittää kaiken mistä ei pidä. Että näin. ♥
Mukavaa syksyä kummituksille.
Kävisköhän noin? Saattaisi kyllä käydä, koska muistan mummon kaapin siivousta. Siis hänellä oli 11 kaappia täynnä tavaraa ja menin siivoamaan. Hänellä tyhjeni jonkin verran, mutta apua - minun kolme kaappiani, joissa oli jo 9 lapsen vaatteet. Nyt täytyy todeta, että voimat loppuivat kyllä jo lauantaina.
PoistaOnpa ihana, jos olemme ostaneet sellaisen josta olet pitänyt. En kyllä itse muista ostaneeni en sitä enkä muutakaan. Varmaan se oikea ei aina tiedä, mitä vasen tekee. Ja vanhuus tulee... unohtelee asioita. Syksy aurinkoisine ilmoineen on ollut kyllä riskaava, joten kiitos toivotuksesta. Tsemppiä sinulle. A-kummitus
Varmasti käy. :) Tolleenhan toi menee kyllä, että jollakin vähenee ja jollakin lisääntyy, se on sitä kiertokulkua.
PoistaJa mä taas muistan paljonkin teidän ostamianne, jotka edelleenkin lämmittävät syäntä. Kuten Kirsi Kunnaksen kirjat, mainitakseni vaikkapa Tiitiäisen satupuun - ihan mun lemppari. Aina.
Aurinko on ihana. Ja viileät kelit. Sadekin. Syksyn lapsi pitää tästä kaikesta.
♥