Kahdesti piti hieraista väsyneitä silmiäni kun näin hänet soffalla virkkuukoukku jykevästi kädessä ja matontekele sylissä. Tiesin kyllä. Oli vain niin odottamaton näky. Hän virkkaa. Wow.
Otinpa minäkin päiväkahvien jälkeen esille oksennuskasani, tarkemmin ilmaistuna villatakintekeleeni. Päättelin sen. Jee. Eka villatakkini neuloen on syntynyt. Tietty siinä ei ole vielä nappeja. Rilla oli sopivasti laittanut haasteen kyseisistä neuleista omaan blogiinsa. Aijon osallistua. Osallistukaa tekin. Kässäopen painajaisen takkihaaste. Käykää tsekkaa haaste täältä.
Mä innostuin uudesta Novitasta. Oli Krista Keltanen kuvannut niin upeasti upeita töitä. Mä neulon tyynyn, vaakaraitaisen. Mustavalkoisen, tietty. Silmukat tahtovat tippua. Ei ollut pyöröjä tähän hätiin. Joskus ostan. Tyyny sitä ennen valmis, luulen niin. Neulominen on mukavaa. Paksulla langalla. En kerkeä edes ompelemaan. Enkä muutakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana on vapaa. Tattista kommentistasi. :)