Sumuinen päivä

Tänään tihkutti vettä. Oli sumuista.
Väliin aurinko kurkki pilvimassojen takaa.
Sadepisaroita kaikkialla. Etenkin tuulettumassa olleiden mattojen päällä.

Päivällä tappelin vieraan kissan ja illalla taas neuletakin tekeleen kera. Onneksi erikseen. Kissa tuotti päänvaivaa, kun se ei millään tahtonut ymmärtää mua. Minä, joka en uskalla edes hanskoilla koskea kissaan, jouduin hätistelemään / maanittelemaan / rukoilemaan kissimirriä talosta, jossa me oltiin vain kahden. Miten lie siinä niin kävikin että kissanrontti (lue:kaunis, leikkisä kissanpentu) livahti taloon. Se on taas eri juttu se. Mut niin vaan kissimirri kovan työn tuloksena oli jossain vaiheessa ulkona ja mä salamana oven paukautin kii, pam. Ja ajattelin; ähäkutti. 

Illalla röhnäytin itteni nojatuolin uumeniin ihan innoissani. Ajatukseni oli niinkin vaatimaton kuin että neulaisenpa tässä (kun ei ole muutakaan tekemistä) yksivuotiaalle kummipojalleni neuletakin. Novitan Kelosta. Neuloin ja purin. Väänsin ja käänsin silmukoita. Lisäsin ja poistin. Olisihan tuo pitänyt tietää että tuhoon on tuomittu. Neuloa nyt ohjeetta.

Savua on siis noussut. Muistakin kuin juuri puhalletuista kynttilöistä.