Turussa satoi

Tilaukset, tuliaiset, leivonnaiset, matto, joululahjat ym. toimitettiin perille viikonlopun aikana. Nyssäkkää ja pussakkaa oli enemmän ja vähemmän. Totesin pakatessani autoa, että tullessa on onneksi vain  matkalaukut peräkontissa. Liekkö näin kävi.

Turussa satoi vettä. Myrskysi. Silti tietyt kuviot oli tehtävä. Shoppailtiin kotoisasti Myllyssä, koska kaupungin liikkeet eivät houkutelleet sään vuoksi. Rahaa paloi, vaikka ostokset eivät olleetkaan suuren suuret. Elämä on kallis. Illalla uskaltauduimme kaupungin mukulakivikaduille.

Lauantai meni muualla kuin Turussa. Olimme ristiäisissä, kirkossa. Aika tunnelmallinen paikka. Vauva sai sellasen nimen, että liekkö kellään tänä päivänä sellasta. Hieno nimi. Kastejuhlan jälkeen istuttiin iltaa pienokaisen kotona. Nautittiin makuhermoja hivelevää porssekeittoa ja itseväsättyjä karjalanpiirakoita. Ja ne kahvileivät, ne vasta maistuivatkin meikäläiselle. Päivä oli tunnelmaa täynnä. Ja ihania ihmisiä.

Sunnuntaiaamuna kännykkäni torkutin oli koetuksella. Heräsin adventtikirkkoon. Turku TV:kin oli siellä. Laulettiin Hoosianna. Aamuäänellä. Tuttu kuoro esiintyi komeasti. Emme nähneet valtavan pilarin takaa mitään. Onneksi kuulimme.

Kirkon jälkeen nautittiin brunssi ja levättiin makeasti. Siirrettiin joulumarkkinoille menoa koko ajan. Lopulta saimme takamuksemme irti sohvan lempeästä syleilystä ja ajelimme Volvolla tuomiokirkon parkkiin. Sää oli mitä hirvein. Ja mulla oli tietty villakangastakki ja nahkaiset saappaat. Olin varautunut säähän huonosti. Juostiin kojut läpi, mitään emme jääneet katsomaan tarkemmin. Olisi ollut maistiaisia ja ihanan oloisia tuotteita. Sinne jäivät. Olivat aika märänoloisia. Hyh. Sääliksi kävi myyjiä. Silti ne hymyilivät. Gullkrona, Novian muotoilijanalut ja Outolintu päästivät meidät sisätiloihin ihailemaan heidän tuotteitaan. Vieläkin harmittaa että jäi ostamatta yksi aivan loistava työ! Sunnuntai-iltana saimme vierailukutsun. Siellä vierähtikin koko ilta. Kummilapsi ujosteli kummitätiänsä, silti pyrki lähelle. Perheen tuore tyttötulokas oli äärimmäisen suloinen. Pidin sylissä ja nuuhkin sitä vauvan tuoksua.

Maanantaina kävin viemässä joulupaketit oikeisiin osotteisiin. Tarkoitus oli viedä nopeasti, jotta selviydymme valoisaan aikaan kotimatkalle. No, takkia en riisunut missään, mutta aikaa meni tovi jos toinenkin. Kotopuolesta oli tullut soittoja yhdestä ja toisesta numerosta, josko toisimme Ikeasta sitä ja tätä ja tuota. Tottakai. Tarttui sieltä taas kassillinen itsellekin. Mitä lie.

Tulomatkaksi povattiin kovaa myrskyä ja huonoa keliä. Tiellä pysyimme, vasta viimeinen sata kilometriä oli liukasta. Sitä ennen taivaalta sateli monensorttista märkää ilmiötä.

Reissu oli mukava. Perinteinen.