Pampakseni

Etsin talvikenkiä. Halusin nilkkurimaista ja nauhallista. Lämmintä. Ja liukastumatonta pohjaa, meinasi nimittäin lähtä jalat alta jo Letkunpuistossa, vaikka pakkasta ei ollutkaan. Sade oli kastellut sillan.

Pyörähdin kolmessa liikkeessä ja totesin tarjonnan olevan kaikkea sitä muuta mitä olen hakemassa. Yhtiin meinasin kovastikkin langeta, vaikka mitkään kriteerit eivät olisi niissä täyttyneet. Onneksi marssin seuraavaks Stockalle ystävää tapamaan ja päätimme katsoa sielläkin kenkätarjonnan; kappas vaan, kengät löytyivät ja myyjä oli erittäinkin asiakaspalveluhenkinen. Sain niin kattavaa ja asiantuntevaista palvelua, että olisin voinut huonotkin kengät ostaa häneltä. Oli kyllä Myyjä isolla ämmällä, ja vielä Mukavakin.

Ja koska kengätkin olivat jaloissa mukavat ja kriteerien mukaiset, ni mikäs siinä. Ainut ongelma oli se, että olin edellisestä liikkeestä kävellyt samaisten kenkien ohitse sovittamatta niitä, mutta olin tietty huomannut huikean alennuskyltin kyseisistä kengistä. Joten en tietenkään ostaisi neljäkymmentä euroa kalliimpia Stockalta, koska saisin Clikistä samaiset kengät tarjoushinnalla. Ja kenkien myyjä oli niin herttanen ja soma, ettei sille voinut sanoa etten mä nyt näitä otakkaan, vaikka nää on niin täydelliset mun jalalle ja niin sitä mitä oon hakenutkin. Enkä mä totta vieköön kehannut sanoa että ovat niin kalliit etten voi ostaa, olisi vielä luullut köyhäksi maalaishiireksi. Joten pyysin josko laittaisi kengät varaukseen. Laittoi. Mielellään. Mutta näki varmaan jo korvieni asennosta että toi mimmi seuraavaks marssii viereiseen kauppaan ja hakee tarjouskengät sieltä. Blääh. Ja niin teinkin.

Mä muistan nää kengät niin kaukaisilta ajoilta, etten muista niitä aikoja enää. Heh. Silloin joskus katoin näitä kieroon. Nyt joku kattoo niitä kieroon. Pääasia että ite tykkään. Ja ovat kriteerit täyttävät.

Nyt odottamaan kylmiä kelejä. Ei varpaat palele, ei.