Suklaanhimo

Olen tässä päivänä useana ihmetellyt blogistien Royal-suklaapostauksia. Monelle on tupsahtanut postista sellanen suklaapläjäys. No mulle ei oo tupsahtanut minkään sortin pakettia, täytynee mainita etten oo kyl minnekkään sellaseen osallistunutkaan mistä olisin kyseistä makeanhimon täytettä voinut saada. Olen siis täydentänyt omaa varastoani (tämän hetkinen tilanne varastossa: tyhjä) lähikaupan suklaahyllyltä. Ja hyvää se on ollut, omaostoisenakin. Multa on tilattu suklaalevyn paprusta tehtyjä pussukoita. Olen sen varjolla saanut ostaa suklaalevyjä. Sisällöt olen pistänyt poskeeni ja ideoinut suklaan mussutuksen lomassa. Ideathan eivät synny ilman suklaata. Ja Nanainen sen osuvasti tiivisti, suklaa on ruokaa ei karkkia. Ja ruokaahan tarttee elääkseen.

Viimeisin Kauneus ja Terveys-lehti hehkutti suklaata, sen terveellisyyttä, hyviä rasvoja, kauneudenhoitotuotteita ja etenkin sen toimivuutta mielialankohottajana. Paitsi allekirjoittanut saa myös jonninsorttisen morkkiksen ahmittuaan levyn yhdeltä istumalta. Hups. Onneksi samainen lehti toteaa, että suklaan syömisestä ei tarvitse kärsiä huonoa omaatuntoa. Ja ihan pieni tarkennus, että kysessähän on tumma suklaa, ei se usean suomalaisen himoherkku Fazerin sininen. Ja että ei liene sama asia otatko tummaa suklaata pari palaa vai maitosuklaata sen levyllisen.

Innostuin terveellisyydestä. Heh.

Ja tein eilen tryffeleitä. Tummasta suklaasta. Eka kertaa elämässäni.
Maistuivat jokaiselle.
Hyviä olivat. Eivät kauniita.