Se on arki ja maanantai. Viikonloppuna opin ainakin kaksi asiaa. Eka oppi oli sellainen, että avokadopastaan kuuluu ehdottomasti reseptiin kuuluvat juustot, jotka unohtuivat kaupan hyllylle. Ja toinen oppi liittyi toimeen tarttumiseen. On nääs aikaa, kun meikäläinen on ompelevaiseen koneeseen silleen kunnolla tarttunut. Nyt tarttui. Ja sai aikaan niinkin suurta - huoah - kuin sohvalle yhden uuden tyynynpäällisen ja syntymättömälle pikkutaimelle jämäkankaista mekkoloisen. Eihän se suurta ole. Mutta. Maasta se pienikin ponnistaa. Ja kuulkaas, nymmä teen kynä sauhuten jo uusia kaavoja. Minuahan kohta saa taas kutsua sillä nimellä minkä olen ensimmäiseksi ammatikseni opiskellut. Hih.
Ai niin, kolmas oppikin oli. Ensi vuonna aion todella muistaa varautua etelän virpojiin palmusunnuntaina suklaanamuilla ja sivistyneesti päivävaatteet puettuna päälle. Ei katos pohojanmaan kasvatti oo vieläkään perillä etelän ilmiöistä. Saanenpahan kokea virpojat tänä vuonna kahteen otteeseen, sillä pääsiäisen aikaan olen kotiseudullani ja lankalauantaiksi ostan kilokaupalla namuja. Huhuu virpojat.
Tällä viikollakin aioin oppia monta pientä asiaa. Yksi olisi ajallaan pakkaaminen. Siinä olisikin tavoitetta kerrakseen.
Onhan nuo suuria aikaansaannoksia nuokin! Itse olen varmaan vuoden jo ollut "ihan just" ompelemassa montaakin juttua, ihan niistä sohvatyynyistä lähtien. Mut aina on sitten tullut joku muu projekti tai ompelus, ja tyynynpäälliset on edelleen kiltisti kaapissa kankaina :-)
VastaaPoistaKiitos kannustavasta kehusta Lyde. Mulla on ihan sama, aina jokin on estänyt ompelukset, yleensä oma viitseliäisyys on ollut hukassa. Mutta kyllä tämä tästä. ü
PoistaMä kanssa vielä joka vuosi hämäännyn tästä "väärästä" virpomispäivästä! ;) Paljonhan olet saanut aikaan, minulle tuo olisi jo aikamoinen saavutus ompelun saralla! :)
VastaaPoistaKiva ku muutkin menee sekaisin virpomispäivistä. :)
PoistaKiitos. Minullekin tuo tuntui olevan suuri saavutus, kun on viime aikoina pölyttynyt koko ompelukone ja pelkäsin vallan taitojen olleen ruosteessa. Jenni, toiset tekee toista ja toiset taas toista, eikö vain. :)
Ihania tyynyjä!
VastaaPoistaNii mustaki. ;)
PoistaIhana postaus - tulin todella hyvälle mielelle! Kiitos siitä. :)
VastaaPoistaOlen kahtena peräkkäisenä vuonna missannut iloiset virpojat. Tänä vuonna oven edessä oli vain yksi vitsasta pudonnut höyhen. Miehen mielestä vähän ylireagoin, kun tirautin itkut sen takia, kun ei oltu kotona. Ensi vuonna sitten.
Niin, ja voi vitsit miten ihania kuvia! Meillä taitaa olla aika samanlainen maku - tykkään meinaa kaikesta ja jotain samojakin juttuja löytyy. Tuon marimekon kurjenpolvi -tyynyn haluaisin makkariin. :)
Oi kiva kuulla, Marjukka. :)
PoistaVoi sinnuu. Kyllähän nainen voi tirauttaa parit kyyneleet, vaikka ny sille, ettei ole ovea avaamassa trullittelijoille. Son meijän naisten oikeus. Tirautella. Kyyneliä. Ja varsinkin ilosta. Mä oon sellane. :D
Vitsiläinen, kiitosta vaan. Mä oon kans todennut samaa. Paljon samaa makua, aijettä. Just sen kurjenpolvi-kankaan ompelin tyynyksi. Olin ostanut sen het, ku tuli markkinoille. Nopea ompelija, eiks jee. ü
Ihanan raikkaita kuvia. Mulla on kans opettelua virpomisen kanssa, kun kaikilla on niin omat tavat. Mulla on ompelukone majaillut keittiössä koko viikonlopun, enkä ole saanut aikaiseksi kuin leikata kankaan...
VastaaPoistaTack tack, Mimmu. Sittenhän meitä on montakin oikean virpomispäivän ihmettelijää. Tsekkasin guuglettimesta millai Suomi virpoo, hauska, että se on niin alueellista.
PoistaEihän sitä ny kaikkee kerralla. :) Mitäs ompelet?
Voi että nuo tyynyt - niin reippaita!
VastaaPoistaMeidänkin nuoriso kävi virpomassa. Kaksi naapuria on ihan ehdoton maksimi, kun kyseisillä naapuri-ihmisillä menee aina ihan överiksi niiden herkkujen kanssa. Niitä tulee PALJON. He aina oikein odottavat että nuorisomme tulee vitsoineen. No, ei haittaa överit, kun tarkoitus on lämmin ja ilahduttava. Ja nuoriso on onnessaan! (Minä pöljä vaan vieläkin muistelen sitä lapsuutta kun sai ehkä kakskytpennisen tai yhden kissakarkin - ja nekin ilahduttivat ihan riittävästi. Ja muistatko, pohjanmaalla, ainakin meidän mummuloiden liepeillä, oli tapana myös oikein laulaa luikauttaa. Ei sitä niin vaan helpolla palkkaa annettu :) Ihan oikein :))
Ai menet pääsiäiseksi kotiin. Rentouttavaa pääsiäistä! -ee ps. näin tänään ekat valkovuokot, ja niitä oli paljon!
Kiitti, toi kivaa vaihtelua. Varsinkin keltainen. :)
PoistaTeidän nuorisolla on sit koko pääsiäisen ajan herkkukätköjä, njam. Hih, taisin nähdä överiantajista unta (en muista mitä) viime yönä, kun luin nääs tämän kommentin viimemmäksi ennen unta. Terkkuja onnelliselle nuorisolle! ;)
Meilläpäin monet laulaa luikauttavat vieläkin. Ja jos ei laula, niin meikätäti pyytää. Mä en oo koskaan virponut, mutta en ole jäänyt mistään makeista paitsi, luulisin.
Jep, menen. Pitäis patja palauttaa teille sitä ennen.
Mitä valkovuokot?!
Ihanat, ihanat tyynyt :)
VastaaPoistaJa hei… kokeilepa joskus raastaa avocadopastaan Mustaleimaa.
Nim.juuri maltoin laittaa haarukan syrjää, että sain tämän kirjoitettua
On ne ihanat, Lauraseni.
PoistaO-ou. Täytyypä kokeilla juustojen aatelia. Ei sillä, että olisin mikään juustojen suurystävä, mutta jos juusto johonkin kuuluu, niin totta vie mä sitä laitan ja uskon sen olevan hyvää. Hups. Mä tykkään lempeistä juustoista, mutta uskallan kyl maistaa kaikkee. Ja olen oppinut ja tykästynyt jo hirmu moneen makuun. Ja jotakin ilman en enää voisi elää. Hassua.