Herkkulakkoilua

Kun on päättänyt aloittaa vihdoin ja viimein tai oikeastaan taas kerran herkkulakon ja menee kylään, istahtaa kahvipöytään ja nenäsi eteen on katettu kaunis houkutteleva kattaus ja mitä makeamman näköisiä herkkuja, lankeemus tapahtuu. Heti. Ja taas. Eihän tulisi mieleenkään kieltäytyä niistä, vaikka kuinka onkin taas siinä lakossa. Olisihan emäntäkin pettynyt kun parasta on laittanut pöytään eikä toinen / toiset mitään ottaisi. Tylsäähän sellainen olisi. Ja hyvinkin epäkohteliasta. Ettei kelpaisi. Noloa selittää, että ei kiitos olen herkkulakossa, yritän etsiä vyötäröäni takaisin. Ja pah. Herkut on vaan nin hyviä ja kyläilyt mukavia.

Kuvat ovat eilisen kyläilyn satoa. Käytiin Spr:n kirpparillakin. Matkaan ei tarttunut kuin yksi jouluinspiskirja ja kakkuvuoka. Olin pihillä päällä. Nappeja himoitsin, mutta olivat mielestäni kalliimman puoleisia että saivat jäädä hyllyyn. Ja yks kattolamppu jäi harmittamaan, oli niin hieno lasilamppu että meinasin ostaa sen rikkinäisenä. Ei sitä olisi voinut ehjätä, joten parempi kun en ostanut, todistelen itselleni. Niisk.

Tänään iltasella pistäydyin taas kyläilemässä, kutsuilla. Tuotteista en laisinkaan innostunut, tiesinkin sen, mutta ai että se tarjoilupöytä. Kutsujen emäntä oli laittanut parastaan. Vaikutuin eritoten leivoksista, ne oli  just sellasia kahviloiden vadelmaleivoksia, mut hei ne oli itsetehty, en kyllä käsitä. Jotku osaavat.

Eli herkkulakkoilu on siis kamalan vaikeaa. Hattua nostan heille, jotka kykenette siihen. Teillä on kova kuri. Mulla ei.