Punaisia tähtiä

Taannoiselta Turun reissulta matkaan lähti punavalkoinen tähtikangas. Tuli joulu mieleen. Ostin sitä pari metriä ja varoitin mukana olutta turkulaista, että voipi tulla soitto: hakisitko lisää. Ystävällisesti lupasi. Tarttis jo soitella sinnepäin. Ostin aivan liian vähän, piheyksissäni. Vaikka halpaa oli. Mitään suurta ja mahtavaa ideaa ei syntynyt kangasta hypistellessäni, ideanpoikasta vain.

Ompelin nopeita koreja. Kahdeksan kipaletta. Voi ku olis viittinyt tukevoittaa kankaan. Olisi tullut eri ryhdikästä. Kun korit täyttää jollain mukavalla jutulla, niin koko komeus kerrassaan ryhdistyy. Näissä on mukava viedä joulutuliaiset läheisille. Vaikkapa sitten Marianne-karkkia kilokaupalla. Jos ei luovempaa keksi.

Kauan tavoitteena olleet lorupussit valmistuivat myös kyseisestä kankaasta. Vieläkö saisi runoiltua ja taiteiltua piirrokset kortteihin. Pahvit jo ostin. Inspistä odotellessa. 

Hernepussit ovat taattua hupia lapsille ja aikuisille. Ainakin lähipiirissämme. Ovat mukavia tuliaisia lapsiperheisiin. Jos hernepussi eksyy aikuisten käsiin, toimii stressileluna mainiosti.
"Laiva on lastattu." Pallottelua. Jalkapohjahierontaa. Koriin heittoa. Tarkkuutta. Mitä kaikkea. Oivia ovat.

Kangasta vielä jäljellä jonkin verran. Mitä tekisin tässä tuhoamisvimmassani? Aaa. Sydämiä ei ole koskaan ylimääräisiä. Missään. Eikä suunnittelijan nimeä mainosteta liikaa, ainakaan Ikean jutuissa. Tahallaan jätin nimet esiin pariin sydämeen. Jotta muistaisin. Kun saisi vielä kursittua täyttöaukot kiinni, ettei täyte pursuaisi pihalle ennen aikojaan.

Ajattelin tekeväni pari kukkaroa / kynäpenaalia. Vetoketjua ei hätiin löytynyt, joten  kangastilkut jäivät hyllylle odottamaan. Kirjastosta lainaamani Tilda-kirja houkutteli puoleensa. Kääntelin sivuja. Aika näpräämisiä ovat. Somia kylläkin. Tuumasta toimeen ja kaavojen kimppuun. Tähtikankaasta irtosi vielä hiippalakkiin ja tyynyyn sopivat palaset. Johan sitten loppui kangas. Onneksi.

En taidakkaan tilata kangasta lisää, jos tällaseksi värkkäilyksi menee. Ei jaksa. Silti mieleni minun tekevi kyseisestä kankaasta tyynyjä, itselleni. Että josko sittenkin. Kuvissa esiintyvät tuotteethan menevät jakoon, kummilapsosille ja sukulaisille. Uninen Tilda lähtee postipojan muassa taloon, jonne syntyi pari päivää sitten pieni tyttövauva. Perheissä, missä on pieniä lapsia nukutaan harvoin hyvin. Toivon tämän tuovan rentouttavan unen talon asukkaille, varsinkin vauvan heikkouniselle äidille.

Näiden viimeisten kuvien, niin unisten myötä toivotan teille
                                                                                            Unikuvia!

Väsyttäähän tuota jo. Vähän vielä Kikin innoittamana lukasen Leijapoikaa. Ostin sen eilen kirjaston poistosta eurolla. Sivut vähän irtokappaleena. Luettava silti.


Jk. Tildaseni ei syö peukkua. Vain haukottelee tarttuvasti.