Nyt saa mokailla

Kansainvälistä mokailunpäivän iltaa kaikille!
Tällanen päivä on ensimmäinen laatuaan. Aika hauska. Kehotetaan mokailemaan. Epäonnistumaan.
Mokailkaa. Teillä on lupa siihen.

"Vaikeuksien kautta voittoon".

Kuvassa esiintyvässä tiiliseinässä on mun alkukirjaimet. Joskus pienenä tullut liidulla tehtyä. Eikä pois oo viel kulunut. Liekkö kiire tullut, kun nimi on jäänyt vajaaksi? Tuota raapustusta ei voi mokailuksi sanoa, on kyllä ollut taatusti niin tietoista hommaa. Mun isukki on rakennusalalla ja sen silloisen firman varasto oli kotitalomme läheisyydessä. Me haettiin (lue: vohkittiin) isonveljen kera sieltä liituja, hajonneita kipsilevyjä. Se oli jännää! Ja aina varmaan jäätiin kiinni, kun meijän taiteiluja rupesi ilmestymään milloin minnekkin. Yleensä tiiliseinään. Kyllä niitä sitten hinkattiin pois urakalla. Tämä teos on vaan tallessa. Etuseinässä. Upeaa.

Kun on lupa mokailla, ei kyllä varmaan mokaa. Kävin kaupoissa, kirpparilla ja kirjastossa, selvisin paidan vaihdosta ja kassoista kommelluksitta. Pankkikorttikin oli tallessa. Liukuportaissa kärryt eivät lähteneet karkuun. Banaaninkuoriakaan ei ollut tielläni. Turinoin myyjien kanssa jonnin joutavia. Mokailematta. Ärsyttävää. Ois ollut niin kiva sanoa mokailun jälkeen, että ei hätää, tänään saakin urakalla epäonnistua. Hö. No, tulee kyllä taas päivä, kun tulee mokattua, urakalla. Että se siittä.

Mä kerron teille mun yhden mokan, vain yhden.

Olin yläasteella, ehkä seiskalla. Kotitaloustunnit olivat kivoja, varsinkin ne syömiset tuntien päätteeks. Oltiin tehty tunnilla ananaskiisseliä. Se oli niin hyvää, että tahdoinpa jakaa sen makuelämyksen kotonakin. Aloitin suurentamalla ohjetta, joka oli neljälle hengelle. Tein sen kolminkertaisena. Heti alkuun loppui perunajauhot. No, onneks joku ripeästi mulle niitä haki kaupasta.

Sekoittelin aineet yhteen ja keittelin kiisseliä. Ah, sitä tuoksua. Kiisseli rupesi paksuuntumaan nopeasti, olin varovainen ettei pala pohjaan. Paksuuntuminen sen kun vain jatkui. Se oli kohta sekoittamaton tapaus. Kauha jäi pystyyn kiisseliin. En ymmärtänyt. Mamma ja sisarukset ihmettelivät. Kattila vietiin jäähtymään takaterassille. Kiisseliä olisi voinut leikata. Moottorisahalla. Nimittäin kun se siihen jähmettyi, ei se siittä mihinkään irronnut. Kyllä sen joku sieltä joskus kuitenkin irti sai. Mutta kattila oli käyttökelvoton, roskiskamaa.

Minä itkin. Muut yrittivät selvittää miksin näin tapahtui. Syy selvisi. Olin innoissani suurentanut ohjetta ja epähuomiossa teelusikat (tl) ja desilitrat (dl) olivat menneet sekaisin. Käytin tietenkin mitatessani desilitroja. Ei ollut kummakaan, jos perunajauhot loppuivat kättelyssä. Oi voi. Vieläkin hävettää kun asiasta puhutaan. Nyt kyllä muistan, että koskaan ei kiisselissä voi olla desimittoja käytössä, ellet tee satapäiselle yleisölle soppaa. Ananaskiisselin keitto jäi mun osalta tähän. Liekkö hyvällekkään enää maistuisi.

Mokata-sanalle on useita synonyymejä.

Epäonnistua. Möhliä. Munata. Sählätä. Kömmähdys. Haksahdus. Kommellus. Jne.

Ootko sinä mokannut? Vielä ehtii. Luvan kera.