tiistai 11. lokakuuta 2011

Reissu ohi


Jonkun magneettirunoutta. Osuvaa.


Reissussa oli hyvä olla. Tänään väsytti.
Illalla saunoin matkan tomut pois. Söin makkaraa lauteilla. Maistui.

Näin matkan määränpäässä ihania ihmisiä. Joita olin kaivannut.
Koin kulttuuria. En sitä mitä ajattelin. Silti upeaa.

Olin luvannut, etten ota ompelukonetta matkaan.
Onneksi sisko lainas Rouskuaan, lue: Evaa.
Laskettiin Volvosta takapenkit. Haettiin Ekotorilta soffa. Viis miestä kantoi sitä. Runnoi autoon. Me neuvottiin. Ajoin nenä kiinni tuulilasissa. Oli ahdasta. Mutta voitettiin seittämäntoista euroa. Vietiin pölynen soffa hissillä ylös. Kahdestaan. Joku oli älynnyt ottaa tieltä valkoiset matot. Haettiin Ikeasta kangasta. Vetoketjut kangaskaupasta. Minä jäin ratkomaan soffatyynyjä kun toiset lähti tuhlaamaan ropojaan kauppoihin. Olin yksin. Nautin. Uutta syntyi. Rouskulla.










Revin kankaat oikean kokoisiksi. Hurruuttelin vetskarit. Ei mennyt hermot vaikka kone sanoi, että rousk rousk. Apuna oli kaksi ystävällistä nuppineulaa. Ompelin sivut ja kulmat. Oli nälkä. Juodakaan en malttanut. Päähänpinttymä oli sellainen, että päälliset olisivat valmiina ennen kuin kaupassa olijat saapuvat. Olivat. Eivät uskoneet ennen kuin näytin. Imuroitiin superloonit ja nypittiin hiukset eli karvat niistä. Yäk. Desinfioitiin runko ja laitettiin päälliset tyynyihin.

Ei meinattu uskaltaa istua. Niin hieno tuli. Soffa muuttui kokonaisvaltaisesti. Imuroitiin ja luututtiin lattia sotkujen jäljiltä. Sytytettiin kynttilä ja kuunneltiin runoiltaa. Sukkapuikot kilisivät yhdellä jos toisella.


















Henkilö, joka ei osaa ommella, on ommellut viehättävät pehmohepat.


Henkilö (toinen), joka ei osaa taiteilla, on taiteillut upean postilaatikon.


Matkalaisia palveltiin hyvin. Vieraanvaraisuus oli ihailtavaa. Yöpyjiä oli parhaimmillaan viisi. Illalla patjoista tehtiin junaa. Minä pelkäsin kirjahyllyn kaatuvan. Ei kaatunut ja nukuin hyvin. Muutkin. Yhdellä matkalaisella poltteli kotiinlähtö. Aikaistettiin lähtöä. Uuden soffan omistaja saattoi huokasta (luulen niin), kun kokosimme kimpsumme ja kampsumme ja lähdimme pois. Hänen kodistaan, yksiöstään.



4 kommenttia:

  1. Ei uskoisi samaksi sohvaksi!! Jäämme odottamaan uusia ihanuuksia ja mukavia tekstejä.

    VastaaPoista
  2. kyseinen maanantain nimeä kantava runo jatkuu näin:
    itke huokaus pois
    sano uhmalle hyvästit
    kanna aurinko sisään
    että nauraisit vielä
    tänään

    :D

    melkoisen muodonmuutoksen koki sohva. livenä nähtynä ja testattuna vakuutti!

    ihanaa kun kävitte, meilläkin! kiitos siitä ja toipumisia!

    VastaaPoista
  3. Kiki: Kiitos. Olimme kaikki vaikuttuneita muutoksesta :)

    Anonyymi: Vielä kun saa sohvan puuosat maalattua, ni sitten ei varsinkaan uskoisi samaksi. Kiva kun odotat päivityksiäni :)

    Keira: Runo on upea! Myös jatko, jota en tiennyt. Muodonmuutokset ovat kivoja. Milloin duunailet (mun nuhaääni) sun soffas? Oli ihana käydä. Kiitos teille! Toipuminen edistyy :) Voi mainiosti sinäkin siellä.

    VastaaPoista

Sana on vapaa. Tattista kommentistasi. :)