Kuvissa esiintyvän harmaan seinän mielenrauha on järkkynyt. On tottunut vain lempeän sinitarran syleilyyn, nääs. Poran terä on tunkeutunut lastulevyseinän uumeniin ja metallinhohtoisten ruuvien tehtävänä on tätä nykyä kannatella taulua ja hyllykköä. Viidessä minuutissa Hulluilta päiviltä myyty hylly on siis vihdoin seinällä. Isäpapan toimesta. Täällä siis näyttää vallan toiselta. Varsinkin ensi viikon lopulla. Silloin on mukavata rojahtaa sohvalle. Nahkaiselle. Odotan. Kuka tulee koeistumaan? Kuka vie vanhan pois?
Nonnii, aattelinkin jo, että pääseekö se hullupäivähylly milloinkaan seinälle asti! Jee, sun tulevalle sohvalle, on sitä kannattanut malttaa odottaa. :)
VastaaPoistaPs. Ihan jouluolo, vaikka jouluinen materia on ehkä vähäisintä koskaan, ainakin tähän mennessä. Ehtiihän tässä vielä, mutta tärkeimmät ja rakkaimmat on jo esillä. No kuusi tietty vielä metsässä. :)
Meinasin, ettei sen tarttis tänne kotiin päästäkkää, vasta seuraavaan, mutta mistä sitä tietää, vaikka ikupäivänä tästä en muuttaisi. Pitää lopettaa tää väliaikainen elämä ja koittaa elää mahdollisimman paljon niin ku hetkessä, carpe diem. :)
PoistaJoulu on kahden viikon päästä, hui. Taas se pääsee yllättämään. :)